keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lorena, get your feet off my boobs!

Auringon lasku


Viimesta viikkoa viedaan CGssa. Perjantaina olisi tarkoitus lahtea yobussilla kohti Salvadoria ja lauantaina saa aloittaa loman Rio de Janeirossa! Tata on odotettu! Here I come caipirinhas and string bikinies! Toisaalta tuntuu todella haikealta lahtea CGsta, koska nyt taalla on vasta kaikki lahtenyt kunnolla rullaamaan, on tutustunut paremmin ihmisiin ja tekis mieli toteuttaa kaikenlaista, jos olisi enemman aikaa. Yllattavan paljon aikaa ottaa sopeutuminen ja tutustuminen uuteen paikkaan ja ihmisiin. Huomasin taman, kun kirjoittelin aec-tean final evaluation papereita ja vastailin kysymyksiin. Kahen kuukauden jalkeen alkaa vasta huomata mita kaikkea voisi toteuttaa, parantaa ja suunnitella taalla aec-tealla.... Lisaksi harmittaa, ettei ole tarpeeksi aikaa oppia puhumaan Portugalia kunnolla. Kyllahan sita nyt aina sanoja toisensa peraan laittelee, mutta kielioppi ja sanavarasto ei vain riita viela.
----
It is our last weeks in CG. On Friday, we´ll jump into the night bus to Salvador and saturday holidays in Rio de Janeiro can start! Here I come Caipirinhas and string bikinies! On the other hand it´s really sad to leave from CG because everything has just started to roll, we got to know new people and made friends and there would be so many things and ideas to do if we had more time. It´s surprising how much time it took to get used to this life here, get to know this place, the city and its people. I noticed this when I wrote the aec-tea final evaluation. After this months you notice what could be done, improved.... More over it´s annoying that I don´t have enought time to learn to speak Portuguese even close to fluent.

PET-I


Jonnan leikkitunti

Viime viikot on kulunut opettaessa englantia, pelaillessa PET-Illa ja oppilaiden seka uusien ystavien kanssa hengaillessa.
---
Last weeks I have been teaching English, playing with PET-I kids and hanging out with our students and new friends.







Englannin tunneilla on valmistauduttu ensimmaisiin testeihin ja kertailtu jo opittuja asioita. PET-Illa ollaan voimistelun lisaksi pelattu larvapalloa, Andy on kaynyt pelailemassa jalkapalloa ja koripalloa ja Jonna vetanyt leikkeja.
---
English classes have been reviewing and preparing for the first test. At PET-I I have had some gymnastics and we have played larvaball, Andy has been playing soccer and basketball and Jonna pulled out some games.

Ollaan peilia!

Haarahippaa






Larvapalloa (Larvaball)



Nakit ja muusi

 Meidan oppilaat ja ystavat kyselee meita koko ajan joka paikkaan. Viikolla kaydaan açailla, lauantaina pelattiin painballia ja sunnuntaina grilailtiin. Viime lauantaina paatettiinkin pyytaa vuorostamme ystavat aec-tealle syomaan ja istumaan iltaa. Tehtiin Jonnan kans perus nakit ja muusi porkkanoilla ja hyvaa oli. Hassua miten niin tavallinen ruoka voi taalla maistua niiiin hyvalle! Tuli kotoisa olo.:)
---
Our students and friends are always asking us to join them to dinner or something. Sometime we go to eat açai, this Saturday I went to play painball and on sunday we were invited for a barbeque. Last Saturday, we decided to ask friends to eat at aec-tea in turn. Me and Jonna made the basic Finnish dish with sausage gravy, mashed potatoes and carrots. It's funny how so ordinary food can taste soooo good here! I felt like I´m home. :)


Lauantaina kokeilinkin ekaa kertaa paintballia ja mustelmiahan siina tuli. Onnistuin kuitenkin kostaa ja sain kaks osumaan suoraa linssiin! 
---
On Saturday, I tried for the first time in my life to play paintball. I got brused. I managed to get two headshots in turn though!





Adeilden farmilla

rice and beans, rice and beans....
Sunnuntaina meidat tosiaan kutsuttiin Andyn oppilaan farmille grillailemaan. Hauskaa et nailla on taalla farmeja,jonne menna viikonlopuksi rentoutumaan, kun me taas Suomessa mennaan mokeille jarven tai meren rannalle.:D
---
On Sunday, Andy´s student invited us to the barbeque at her farm. We had nice relaxed day just hanging, talking and eating.





Mutta aina on muutama ikava asiakin. Honey Baby ei sitten koskaan saanutkaan poikasia. Vietiin se Hesterin ja Erikin kanssa elainlaakariin eilen ja laakari totes poikasten kuolleen. Nyt koitetaan mettastaa sita pitkin pihaa joka paiva et saatais annettua sille laake, jonka pitais auttaa Honey Babya synnyttamaan kuolleet poikaset.... surullista.:(
---
But there are always a few tedious things. Honey Baby did never got her baby cats. We took her to vet with Hester and Erik and the doctor told that the babies are dead. Now we have to give her medicine to let the babies out which is going to be horrible..... sad.: (

Ja kaikkein surullisinta on, etta tata jengia tulee niin ikava..... Meilla on ollu niin hauskaa!
---
But the saddest part is to leave this group.... We have had so much fun together!

AEC-TEA gang
...ja avokadot, joita voi kerailla vaan patiolta. Mikaan ei oo yhta hyvaa kuin tee ja avokadoleipa iltapalaksi. Riippumattoakin tulee ikava! Onneksi ostin oman koti Suomeen vietavaksi. Ehka kesassa on pari lamminta paivaa, etta voin hengailla siina.
---
...and avocados that we could just pick from the patio. Nothing is as good as tea and bread with avocado as an evening snack. Oh, I will miss the hammock too! Fortunately, I bought one of my own to bring with me home to Finland. Maybe next summer has a few warm days, that I can hang on it.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Cachoeira e Fiesta Park

Mellow sunnuntai ja aikaa vahan jakaa ajatuksia taalla. Tallaiset paivat on valilla ihan mukavia kun AEC-TEAlla on hiljaista ja ei ole mitaan suunnitelmia paivalle. Muuten taalla onkin koko ajan ihmisia pyorimassa, joko tekemassa toita tai muuten vaan hengaamassa. Eli todella vahan saadaan ns. omaa rauhaa. Kaupungillakin tuntuu etta aina tulee vastaan joku tuttu tai jotku tietaa sut vaikket tieda niita ja sitte pitaa keskustella. Yleensa keskustelun aihe onki meidan Amerikan vahvistus, Andy. Koko kaupungin naiset on hurahtanu Andyn sinisiin silmiin, mika on meista hauskaa, koska kaikki hehkutaa siita meille kaupoissa jne. On myos hauska huomata miten akkia sana leviaa asiasta kuin asiasta tassa kaupungissa. Kaikki tietaa kuka on ollut missakin, mita on tapahtunu ja keta me ollaan. Ei siis mitaan private elamaa kellaan. Mut ma luulen etta tuun kaipaamaan tata Suomessa, kun kaikki ei edes moikkaa toisiaan jos ei tunnu silta.... Ainakin valilla.


-----------
Mellow sunday and time to share thoughts. Sometimes this days are lovely. AEC-TEA is quiet and we don´t have any plans for the day. Otherwise, there is people coming all the time, either for the work or just to hang. So there is not much peace in this house. Also in the city there seems to be always someone you know or someone who knows you but you don´t know them and they want to talk with you. General topic of discussion is usually our "Americano", Andy. Women throughout the city has fallen in love with Andy's blue eyes, which we think is the funniest thing! Because everybody wants to talk about him with in stores, etc. It is also fun to see how suddenly the word is spreading in this city. Everybody knows who we are, what we did last weekend etc. So, no privacy in this city. But I think I will miss that somehow in Finland where people doesn´t sometimes even say hey if they don´t feel like...





Itaitu



Viikko sitten me lahdettiin koko AEC-TEA porukan kanssa vesiputoukselle (Véu das noivas) Itaituun. Itaitun kyla sijaitsee vahan ennen Jacobinaa vuorien juurella. Tykkaan todella paljon Brasilialaisista varikkaista taloista, takorauta porteista ja pienista istutuksista.


----


A week ago everybody from  the AEC-TEA family left to the waterfall (Véu das noivas) at Itaitu. Itaitu village is located before Jacobina close by the mountains. The houses in Itaitu were typical Bahian. I like a lot of Brazilians colored houses, wrought iron gates and small plantings by the doors.



Itaitu



Maisemat oli aivan mahtavat ja itse vesiputous todella kaunis. Bussilla paastiin aika lahelle, mutta loppumatka taitettiin jalan metsan halki.

----
Landscapes were just awesome and waterfall itself was beautiful. We got pretty close by bus, but the rest of the way we had to walk through the forest.


Véu das Noivas

Maisema vesiputouksen paalta

Kiipeiltiin myos vesiputouksen paalle jyrkkaa makea ylos. Maen paalla meita tuli vastaan lehmia(?). Maen paalla oli ihana rentoutua ja katsella maisemia pienessa altaassa, joka oon muodostunut jyrkanteelle ennen kuin vesi syoksyy alas. Alas kavutessamme olin varma, etta joku taittaa jalkansa, koska maki oli niin jyrkka. Musta tuntuu et tata lahemmas Amazonia en talla retkella paase, mut entista enemman unelmoi, etta sinnekkin viela joku paiva paasisi kaymaan.

----
We also climbed up to the top of the waterfall. On the top was the perfect spot to relax and watch the landscape while laying in a small pond, which have been formed before the water falls down. When we climbed down, I was so sure that someone will broke his leg because the hill was so steep. I think this is the closest I can get to the Amazon. Now  I dream even more about going there but I know I won´t have the time during this trip. Maybe next time.




Fiesta Park


Cleiton & Hester
Kaksi viikoa sitten menimme Jailman ja Cleitonin kanssa rentoutumaan vesipuistoon Jacobinaan. Oli tosi rentouttavaa irtautua Capim Grossosta hetkeksi ja vain rentoutua uima-altaalla ja uida.

----
Two weeks ago we went to Fiesta Park in Jacobina with Jailma and Cleiton. It was really a relaxing break away from Capim Grosso.






Matka Jacobinasta takaisin Capim Grossoon taitettiin Cleitonin lava-auton kyydissa. Oli mahtavaa katsella maisemia ja auringon laskua auton lavalla. Ihanaa nauttia tasta Hang loose- asenteesta.

----
We got a ride back to Capim Grosso on behind of Cleiton´s pick-up truck. It was great to enjoy the landscapes and the sunset behind the truck. I will miss this Hang loose- attitude!



















keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Beijos!

Hester ja Amanda


Yhtakkia vierahtany kaks viikkoa enka oo kirjotellu mitaan tanne. Nyt tuleekin pitka teksti! Jos ei oo ollu toita niin ei oo ollu sahkoa ja, kun on ollu toita ei oo jaksanu muuta. Viikonloput on myos ollu taynna tekemista ja ollaan tavattu paljon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa ollaan vietetty aikaa. Kaikki toiminta CG:ssa on vihdoin alkanut ja elama normalisoitunut. Nuoret on aloitanut koulun ja kaikki pyorii vihdoin saannollisesti. Tama tekee meidan toista helpompaa. Enaa ei tarvitse miettia lahteeko turhaan kaymaan PET-Illa tai mita sita keksis tunneille. Tunnit noudattaa nyt ns. opetus suunnitelmaa ja me kaydaan kaikki saannollisesti omissa yhteistyopaikoissamme auttelemassa/vetamassa aktiviteetteja. 
Mun viikkosuunnitelmaan kuuluu keskiviikko aamuisin voimistelutunti PET-Illa ja pe aamuisin voimistelutunti AEC-TEAlla ja tyoskentely COOPES:lla. Coopesilla me yleensa autetaan kasvimaan kastelussa ja rikkaruohojen kitkemisessa. PET-Illa mahdollisuudet on rajattomat. Opettajat on vain onnellisia , etta me ylipaataan keksitaan PET-In lapsille ja nuorille jotain touhuamista. Ensimmainen kerta PET-Illa oli kaaos. Otin Jonnan mukaan, koska en ollut varma kuinka paljon lapsia ja nuoria osallistuu ja minka tasoisia kukin on. Onneksi. Mun luo juoksi reilut 20 lasta ja nuorta ja tila oli yhden pienen luokan kokoinen. Sitten koko poppoo nauroi kuorossa meidan nimille, kun esiteltiin itsemme. Hippaa ja kuperkeikkoja? Nope! Improvisoidaan, ollaan vahan spontaaneja ja jarkataan akkia porukka kahtia, Jonnalle lyhyet ohjeet muutamasta hipasta, valineet kiertoon ja porukan vaihto puolivalissa. Tadaa! En kuitenkaan voinut toteuttaa kokonaista voimistelutuntia kummallekkaan ryhmalle ja opettajan ilmoittaessa lounaasta, oppilaat vaan katosivat syomaan jogurttia. Lounaan jalkeen paatin vetaa viela lyhyen ns. jaahdyttelyn musiikin kanssa, mutta eikohan brasilialainen tekniikka jalleen pettanyt mut ja musiikki soi 10 sek. kerrallaan. Siina me sitten vanhimpien lasten kanssa tapeltiin mankan kanssa (joka oli toiminut viela AEC-TEAlla!) ja loppujen lopuksi saatiin sentaan puolet kappaleesta toimimaan. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, kun ei laittanut sormea suuhun. Aamu oli todella opettavainen ja kokemus korvaamaton.Jonnan kanssa sitten kotimatkalla pohdittiin asiaa ja todettiin, etta ohjaaminen taalla on kaaoksen hallintaa (varsinkin naiden nuorten kanssa, jotka tulee keskiluokkaa alemmalta) ja spontaanius seka improvisointi on hallittava. Myos brasilialainen rauhallisuus ja ”kylla tama tasta” asenne sailytettava. Paaasia on, etta lapset ei lyo toisiaan, kaikilla on hauskaa, jokainen saa positiivista palautetta (jota ei kuulemma taalla paljon jaella) ja, etta osaa ohjata johdonmukaisesti selkeilla ohjeilla. Kulttuuriin kuuluu myos, ettei haittaa vaikka lopettaa yrittamisen ja osallistumisen kesken, joka on siis ohjaajana hyvaksyttava. Opettajien yleinen toimintatapa on myos antaa lasten ja nuorten kayttaytya huonosti, koska koetaan etta kotona tulisi opittaa kayttaymisen pelisaannot. Poikkeuksia opettajissakin loytyy. Seuraavalla kerralla ohjaus sujuikin jo paljon paremmin, kun ryhma koko oli pienempi ja luokan opettaja oli selkeasti pitanyt kuria luokassa. Mieleen jai leveat hymyt, kun taputin lapsille ja annoin positiivista palautetta. Parasta oli, kun lapset kertoivat tykkaavansa voimistelusta, kiittivat kuorossa ja tulivat halaamaan. Perjantai aamuisin mun olisi myos tarkoitus vetaa voimistelua AEC-TEAlla. Viela ei oo yhtaan lasta saapunut tunnille. Perjantai aamut istunkin keskella teatterihuoneen lattiaa, juon kahvia ja kuuntelen musiikkia. Enaa on kolme perjantaita jaljella, mutta olis hauska koittaa vetaa voimistelua erilaiselle ryhmalle. Hesterin lasten tanssitunneilla ei myoskaan ole ollut osallistujia ja aikuisten tanssissa on kaynyt vain yksi tytto mun lisaksi. Mutta jalleen on muistettava brasilian kulttuuri. Ihmisilla kestaa hetken tajuta saapua paikalle ja vanhemmilla viela kauemmin tuoda lapsensa paikalle.Tanssista puheenollen, ma en oo elamassani tanssinut niin paljon kun taalla. Capoiera itessaan on puoliksi tanssimista, sambaa ja forróa tanssitaan yleensa capoeira reenien jalkeen, forróa, arrochaa ja lambadaa illanistujaisissa tai kaikkia muuten vaan ja sit viela Hesterin jazz-tunnit. Koko ajan! Ja musiikkia soitetaan koko ajan kovalla, paivin oin. Joku kerto et Brasiliassa jarjestetaan "Brasilian isoimmat aanentoistolaitteet" kilpailu ja siks on muotia omistaa autossa koko peraloodan tayttavat speakkerit.

Kellyn kampaamossa AEC-TEAlla.

Viimeviikkoina ollaan myos kayty Jacobinassa vesipuistossa, Itaitussa vesiputouksella ja hengailtu uusien tuttavuuksien kanssa milloin Açain ja milloin viinin aarella. Jarjestettiin myos varainkeruu ilta ja leivottiin pullaa yms. Eurooppalaisia herkkuja myytavaksi maanantain torilla.  Naista lisaa myohemmin kuvien kanssa. Boa noite!

torstai 21. helmikuuta 2013

Madventures begins..

Karnevaali tunnelmaa Salvadorissa. (vas. Hester, Jonna ja Lorena)
Karnevaalitunnelman halvettya paastiinkin itse asiaan. Talla viikolla on vaistelty putoilevia avokadoja mangojen sijaan. Mango kausi loppu ja nyt meidan mango puu vain tiputtelee kellastuneita lehtiaan.... Avokadoissa ei oo valittamista, mutta Brasilialaisten mielesta me, vapaaehtoiset ollaan pimeita, kun syodaan niita leivan paalla ja suolalla hoystettyna "não açúcar!?". Taa vaan tukitaa sokeria jokapaikkaan niin, ettei maista ees koko avokadoa tai kahvia jne. No wonder miks naa hyppii koko ajan seinille. 
Fatu

Avokadojen lisaksi paastiin myos tutustumaan paikalliseen herkkuun nimelta Fatu. Kuulostaa hienolta, mutta haisi ja naytti jarjettoman pahalle.... ja suoliahan ne oli. Lehman suolia. Mulle riitti haju poydassa ja tyydyin papuhin ja riisiin ja istuin noyrana, nolona ja hiljaa koko ruokailun ajan. Ois ollu iha liikaa madventuresia mulle ees maistaa. Andy vaan totes et iha ku sois jotain merenelavaa, mutta maku oli kymmenen kertaa vahvempi. Suolien vedesta tms. nesteesta oli sitten tehty kasvissosekeiton nakoista mossoa, joka jai multa myos maistelematta. Hapean itseani.

Ruoka aiheisiin, kun paastiin niin on pakko kertoa myos tasta paikallisesta tavasta kasitella lihaa ylipaataan. Kaupassa puolikkaat lehman ja sian ruhot roikkuu vaan keskella liiketta karpasten porratessa ymparilla. Lihaleikataan siina vaan pakastimen paalla ja samaa veittea kaytetaan, kun joku huutelee juuston palaa tiskin takaa. Ma ostan omenia ja sitten ne punnitaan siina lihanleikkuun lomassa. Luisimmat osat makaa heitettyna lattialla muutaman rikkinaisen kananmunan kanssa ja lihan haju on huumaava. Kotona musta tuntuu, etta omenat haisee edelleen "lihalle", koska ne on hengaillu kaupas ihan siina lihojen vieressa. Taalla myos kuuleman perusteella syodaan suurin osa ruhoista ja ilmeisesti nama suolet olivat suurinta herkkua, koska syojia oli enemman kuin yleensa. Kaduilla myos nakee ravintoloiden edustalla koppeja, joissa on verkot ja siella ne lihat roikkuu tas kuumuudes ties kuin kauan ennenku joku kerkee lounaalle.  Olen siis tyytyvainen kasvissyoja suurimman osan aikaa. Mutta toisaalta taas tajuaa sen miten hemmoteltu sita itse on. Kyllahan me syodaan makkaraa ja lihapullia, joissa ny on kaikki mahdollinen, mutta ihan file liha on useimmiten pakattua. Ja se mita tapahtuu kulisseissa, sita ei nayteta nain julkisesti. 
Pojat valmistelee Sarauta karnevaalitunnelmaan.
Kilvia juontamassa Sarauta.

Viikonlppuna, lauantaina AEC-TEAlla jarjestettiin Sarau, joka kasitteli karnevaaleja. Sarau on tapahtuma, jolla on aina tietty teema, jonka ymparille rakennetaan kantaaottavia esityksia ja puheenvuoroja. Kaikilla CG:n asukkailla on oikeus osallistua ja sanoa mielipiteensa Saraussa. Saraussa nahtiin kaksi rumpuorkesteria (samat, jotka esiintyivat ennemmin Projekti Rondon paatosjuhlissa), me, vapaaehtoiset kerrottiin meidan karnevaalikokemuksesta Salvadorissa (Hester puhui ja me muut aimisteltiin taka/alalla) ja monia lyhyita naytelmia karnevaaleista. Olin katketa naurusta, koska naytelmat oli tehty huumorilla kritisoiden karnevaaleilla tapahtuvia asioita. Naytelmissa tuotiin esiin mm. sita miten homoseksuaaleja kohdellaan karnevaali aikana (Brasiliassa yllattavan paljon), ihmisten alkoholikayttaytymista ja miten ihmiset ovat jakautuneet ns. rikkaisiin ja koyhiin. Erityisesti puheenvuoroja esitettiin homoseksuaalisuus kysymykseen. En kuitenkaan ihan kaikkea ymmartanyt taysin, joten en osaa sanoa, mita mielta siita kokonaisuudessaan oltiin. Tajusin myos, etta paallimaisena mulla oli mielessa karnevaaleilta vain ne hyvat muistot ja hauskat asiat. Nain ns. koyhempien ihmisten asuvan kadulla viikon ajan myiden ruokaa tai/ja juomaa ja nukkuvan teltoissa keskella kaikkea roskaa ja ties mita. Sita hajua ei viimeisia paivina voi unohtaa. Kuitenkin karnevaaliaika on paras sauma tehda rahaa.... Saraun lopuksi tanssittii vahan afrikkalaisia tansseja rumpujen tahdissa ja viela lisaa "Yiri yiri boum, yiri yiri boum...." oh my.....




Jossain vaiheessa aloin myos miettimaan, etta kuikakohan hurjaksi madventuresiksi taa elama voi menna lehman suolien ja hyttysten koko vartalo hieronnan jalkeen, kun loysin torakan asumasta mun sangysta... Mietin, et mista hitosta semmonenki siritys kuuluu joka ilta ja yo meidan huoneessa... No syyha loytyi, kun yksi aamu nostin patjaa, jotta saisin hyttysverkon pois paivaksi ja torakkahan se siella kiipeili verkossa. Hirvee metsastys ja sinne se johonki sankyyn taas katos. Ajattelin, et antaa olla, kai se haipyy ku taas siivotaan jne. No eipa haipyny vaan siella se taas tepasteli mun patjan alla ku illalla kurkkasin. Pakkohan se ny oli sielta sitten Andyn avustuksella saada ulos ja tappaa, mutta kuten ennemmin jo mainitsin niin naa ei iha hevilla kuole. Andy astu kerran kaks sen paalle ja Lorena ryhty viela polttamaan sita on se edelleen satki patiolla. Oli naurus pidattelemista, kun sveitsilaistytto koitti polttaa torakkaa hullun kiilto silmissa. Nain paljon me torakoista tykataan taalla. 

Talla viikolla on myos loppunu vesi kerran ja kun se taalla loppuu niin you never know millo se palaa. Talla hetkella se pelaa joissain paikoissa taloutta. Mietittiin, etta kuinka haisevia ja mukavia opettajia me oltais viikon jalkeen... Ja ma masennuin, kun tajusin etta lenkille meno aamulla ei tulis kuuloonkaan. Suomessa aamulenkki kuudelta aamulla eitulis kuuloonkaan, varsinkaan talvella. Oon niin aamu uninen, mutta taalla ma koen sen parhaaksi tavaksi aloittaa paiva. Aamu on myos ainut aika paivasta, kun ilma on viileaan noin puoli seitsemaan saakka. Me juostaan yleensa Hesterin kanssa CG maaseudulle, jossa kuulee vain kukkojen kiekunaa ja aasien hirnuntaa (?). Parasta on myos hiljaisuus AEC-TEAlla ja venyttely hetki puutarhassa.

Aamut ovat parhaita
Kuitenkin iloa ja rentoutusta tahan harmaaseen (oo kylla harmaata nahnykkaa) arkeen sain tiistaina, kun kavin koko vartalohieronnassa Casa de Saudessa nunnien luona. Hieronta oli kylla siita mielenkiintoinen, etta se oli yhdistelma akupistehierontaa (?), fysioterapiaa, jasenkorjausta ja tavallista hierontaa. Valilla sain myos kunnon laimaisyja takapuoleen ja jalkapohjiin seka kunnon tukistuksen paa nahkaan. Lopuksi, nain ainakin luulen sain siunauksen. Toinen kasi otsassani ja toinen sydammeni paalla. Tykkasin ja rentouttavaa oli, vaikka olenkin tottunut melkein itkua vaantamaan urheiluhierojien kasittelyssa. 


Kasvimaalla nakyy jo vihreaa!







perjantai 15. helmikuuta 2013

Carnaval muito louco!






Karnevaalit kokonaisuudessaan oli unohtumaton kokemus sambaa, reggeata ja brasilian kulttuuria. Karnevaaleilla soi paa asiassa samba ja reggae, mutta Bob Sinclar ja PSY toivat oman lisamausteensa tunnetuilla hiteilla. En olisi ikina uskonu miten suosittu Gangnam style on taalla! Siella ilmaratsastettiin perakanaa seuraten rekkaa. Karnevaali alue jakautui kolmeen osaan tai ns. rinkiin (Campo Grande, Pelourinho ja Barra), joilla rekat kiersivat. Barran alueella rekat kulkivat pitkin rantakatua ja rannalle oli mukava valilla paeta vaen paljoutta seka sielta oli mahtavat nakoalat katsoa bandeja. Barran alueen tungos ei ollut kuitenkaan mitaan verrattuna Cambo Grandeen. Ensimmaisena iltana paasimme kokemaan karnevaalit Campo Granden alueella reggea bandin Adâo Negro rekan kyydissa. Kokemus oli ainut laatuinen, koska Fabio (harjoitteluohjaajamme mies) jarjesti meidat rekan kyytiin. Paasimme tutustumaan sattumalta bandin solistiin seka nakemaan karnevaalit ainutlaatuisesta kuvakulmasta. Rekan kyydista paasi nakemaan kadun ylapuolella asuvien ihmisten karnevaalitunnelmaa ja miten paljon he panostavat tapahtumaan. Pelourinhon alueella rekat kirsivat vain sivuuttaen alueen ja paasimme itse tanssimaan kaduille rumpuryhmien kanssa. Yhdella aukiolla oli myos lava, joka kerasi ihmisia kuuntelemaan tunnettuja kappaleita. Paassa soi vielakin "Yiri Yiri Boum, Yiri Yiri Boum, Yiri Yiri Boum...."(http://www.youtube.com/watch?v=U10M6bxZjQw). Kappale soi vahintaan kymmenen kertaa paivassa jossain pain karnevaali aluetta ja biisiin kuuluu myos tanssi, jota kaikki tietysti toistivat.

Kuvittelin ennen karnevaalien olevan taynna vahapukeisten naisten tanssiparaateja ja mahtipontisesti koristeltuja rekkoja, joiden kyydissa jalleen vahapukeisia naisia, mutta toisin oli. Nain ehka muutaman sambaa tanssivan puolialastoman ja muutaman ihan alastomankin naisen, mutta paasiassa karnevaalit koostuivat bandeista, tavallisista ihmisista juhlimassa rekkojen kyydissa ja paljon myos afrikkalaisittain pukeutuneita rumpuja paukuttavia naisia seka miehia. Karnevaali kulttuuriin kuului myos erilaisia hauskoja perinteita. Tallaisia olivat muun muassa miesten tapa pukeutua naisiksi karnevaalien ajaksi, (eika vain pukeutuminen vaan myos viimesen paalle meikkaaminen ja peruukit) vesipyssyt, "seksuaalinen hairio kayttayminen" hauskuudessaan ja kauhuudessaan, (jos nain voi sanoa...mm. Hesterin Lonely Planetissa varoitettiin hameiden kaytosta festivaalien aikana!) ja meidan tuli mm. "varoa" miehia, jotka olivat pukeutuneet siniseen ja valkoiseen, koska he suihkuttavat hajuvetta naisiin ja saattoivat laittaa kaulanauran naisen kaulaan, jonka jalkeen heita olisi suudeltava. Naiden hauskuuksien lisaksi koimme myos muutamia kauhunhetkia ahdistavissa vaentungoksissa, kun ei kertakaikkiaan jalkajakaantunut, pyrimme pakoon muutamia tappeluja, joita puhkesi kuin tyhjasta valilla suurissa vaenpaljouksissa ja varkaat olisivat vieneet varmasti kaikki ellemme olisi pitaneet mukanamme ainoastaan rahaa ja nekin piilotettuna rintsikoihin. Sain kuitenkin huutia tastakin asiasta yhdelta Brasialiattarelta. Rahoja ei kuulemmamissaan nimessa tulisi laittaa lahelle rintoja. Tama voi aiheuttaa syopaa ja se on kuulemma yliluonnollinen juttu ja tuo huonoa onnea. Rintasyopa se on mika muhun nyt iskee! Muistan tan naisen sit ku niin kayn, jos kay. Loppu viimein selvisimme vahilla naarmuilla, kun kaytimme vain sortseja, tennareita emmeka pitaneet mitaan ylimaaraista mukanamme. Mita nyt lukuunottamatta muutamaa mustelmaa ja traumaattista kokemusta.Itse sain muunmuassa nyrkista kyynerpaahan, kun koetin suojella Jonna yliinnokkaalta suutelijalta. Obrigada!

Karnivaalit on nyt sit jamiteltuna ja arki alkakoon. Capim Grossossa ei ollut paljon tapahtunut. Karnivaaleja ei vissiin oltu pahemmin juhlittu, eika eilen kukaan juhlinut ystavanpaivaakaan. Taalla ystavanpaiva on vasta kesakuussa. Honey babyn vatsa oli sen sijaan kasvanut siihen malliin, etta odotettavissa on jalleen pikkuisia kissoja. Hamahakit oli myos rakentanut mun hyllyyn kodin. Ei sita voi ymmartaa miten akkia kaikki otokat kotiutuu kun on hetken siivoamatta. Eli eikun siivoushommiin heti ensi toiksi. Uskomatonta miten aika on lentanyt ja kuukausi Capim Grossossa kulunut. Jaljella meilla on enaan viisi viikkoa ja viimeisen viikon aiomme viettaa Jonnan kanssa Riossa. Lennot on varattu ja hostelli bookattu! Ollaan kuultu niin paljon Riosta, etta pakkohan sinne on nyt lahtea kun on viela mahdollista! Seuraavat viikot Capim Grossossa tuovat mukanaan vihdoin ja viimein kunnon rytmin taydella teholla. Paasemme aloittamaan vapaaehtoistyon AEC-TEAn yhteistyotahoissa ja toivottavasti myos mun lasten jumppa ottaa tuulta alleen....

And..... I promised my lovely Italiana ja Swiss girl that I will write here also in english. Until now I have been trying to avoid that cuz it takes so long to even write in finnish...hahha! So sorry girls! Now welcome also all english speakers to enjoy my blog!

We are back to Capim Grosso from Salvador and carnival. It was crazy! We had the craziest time but it was also so much fun! Carnival as a whole was an unforgettable experience of samba, reggea and Brazilian culture. Mostly they played samba and reggae, but Bob Sinclar and PSY added their own spice in. I would never have believed how popular Gangnam style is here! Carnival area was divided into three parts, Campo Grande, Pelourinho and Barra. The first evening we went to experience the carnival in Campo Grande area and got on the truck with Reggea Band Adâo Negro. The experience was unique, because Fabio (Husband of our supervisor Sacia) got us on the truck and we got to see the carnival from unique angle. Next evening we spent in Barra area. There the trucks drove along the beach. The Barra beach was a nice escape from the crowd and there we had a wonderful view of bands. We saw PSY and enjoyed music by Bob Sinclar there. Also many famous Brazilian solists performed on that area. Last, Pelourinho area was truck free and you actually got to party on this small streets. There was mostly african drumming bands playing and a stage on one square, which attracted people to listen to brazilian well-known songs. I can still here them palying "Yiri Yiri Boum, Boum Yiri Yiri, Yiri Yiri Boum ...." (http://www.youtube.com/watch?v=U10M6bxZjQw). The song was playing non-stop whole week!

I thought before the carnival full of half-naked women dancing samba and pompously decorated trucks but it was totally different experience. I saw maybe a few samba dancing half-naked, and just a few of a naked woman, but actually it consisted of carnival bands, ordinary people celebrating on top of the trucks and also widely african dressed drummers. Carnival culture also included a number of fun traditions. For example, The men's way to dress up as women, (and not just clothing but also on top makeup and wigs), water guns, "sexual behavior"( it is fun sometimes but come on!?) and you have to be careful with this men who just want to kiss as much women as they can during the carnival. On the other hand we had some serious issues with oppressive crowds, we try to escape a few fights that broke out of the blue and thieves certainly would have taken all if we had not kept our money hidden in the bra. In the end we made it with just few scratches, when we used to just shorts, sneakers and we have kept any extra with us. Except for a few bruises and traumatic experiences... I got actually bunched by a man in the crowd when i tried to save Jonna from one too interested kisser.. I got a bruce on my elbow.... Obrigada!

The carnival is behind and everyday life begin in Capim Grosso. I guess the carnival were not celebrated, not even yesterday no one celebrated Valentine's Day. Here in the Valentine's Day is on June. Honey Baby's (our cat) stomach, however, was increased, so we are expecting some babies sooner or later. Spiders were also built home on my shelf. I can not understand how suddenly all the bugs are discharged when the moment we are gone somewhere. So, let's get busy cleaning at first! I can not believe how time has flown and the month in Capim Grosso passed. There is only five weeks left and the last week we are going to spend with Jonna in Rio. Flights and hostel is bookedFollowing weeks we will start our English classes with full power and start to follow the curriculum. We also start volunteering at AEC-TEA partners and, hopefully, my children's gymnastics can start ....

Here is some pics we took in Salvador. Hester was brave enough to take a risk with her camera on first two nights so we have something as a memory.
Tassa viela kuvia. Hester uskaltautui ottamaan kameransa mukaan mutamana ensimaisena iltana, joten meilla on jotain muistoja tasta ikimuistoisesta viikosta.
Adâo Negro

PSY




Barra


Bob Sinclar @Barra

Me and Lorena with Brazilian ladys







Campo Grande

Campo Grande

Claudia Leitte @Barra

Claudia Leitte
Campo Grade


Salvadorissa favelas eli slummit sekoittuu kauungin muihin osiin