Madventures begins..

Karnevaali tunnelmaa Salvadorissa. (vas. Hester, Jonna ja Lorena)

Karnevaalitunnelman halvettya paastiinkin itse asiaan. Talla viikolla on vaistelty putoilevia avokadoja mangojen sijaan. Mango kausi loppu ja nyt meidan mango puu vain tiputtelee kellastuneita lehtiaan.... Avokadoissa ei oo valittamista, mutta Brasilialaisten mielesta me, vapaaehtoiset ollaan pimeita, kun syodaan niita leivan paalla ja suolalla hoystettyna "não açúcar!?". Taa vaan tukitaa sokeria jokapaikkaan niin, ettei maista ees koko avokadoa tai kahvia jne. No wonder miks naa hyppii koko ajan seinille. 

Fatu

Avokadojen lisaksi paastiin myos tutustumaan paikalliseen herkkuun nimelta Fatu. Kuulostaa hienolta, mutta haisi ja naytti jarjettoman pahalle.... ja suoliahan ne oli. Lehman suolia. Mulle riitti haju poydassa ja tyydyin papuhin ja riisiin ja istuin noyrana, nolona ja hiljaa koko ruokailun ajan. Ois ollu iha liikaa madventuresia mulle ees maistaa. Andy vaan totes et iha ku sois jotain merenelavaa, mutta maku oli kymmenen kertaa vahvempi. Suolien vedesta tms. nesteesta oli sitten tehty kasvissosekeiton nakoista mossoa, joka jai multa myos maistelematta. Hapean itseani.

Ruoka aiheisiin, kun paastiin niin on pakko kertoa myos tasta paikallisesta tavasta kasitella lihaa ylipaataan. Kaupassa puolikkaat lehman ja sian ruhot roikkuu vaan keskella liiketta karpasten porratessa ymparilla. Lihaleikataan siina vaan pakastimen paalla ja samaa veittea kaytetaan, kun joku huutelee juuston palaa tiskin takaa. Ma ostan omenia ja sitten ne punnitaan siina lihanleikkuun lomassa. Luisimmat osat makaa heitettyna lattialla muutaman rikkinaisen kananmunan kanssa ja lihan haju on huumaava. Kotona musta tuntuu, etta omenat haisee edelleen "lihalle", koska ne on hengaillu kaupas ihan siina lihojen vieressa. Taalla myos kuuleman perusteella syodaan suurin osa ruhoista ja ilmeisesti nama suolet olivat suurinta herkkua, koska syojia oli enemman kuin yleensa. Kaduilla myos nakee ravintoloiden edustalla koppeja, joissa on verkot ja siella ne lihat roikkuu tas kuumuudes ties kuin kauan ennenku joku kerkee lounaalle.  Olen siis tyytyvainen kasvissyoja suurimman osan aikaa. Mutta toisaalta taas tajuaa sen miten hemmoteltu sita itse on. Kyllahan me syodaan makkaraa ja lihapullia, joissa ny on kaikki mahdollinen, mutta ihan file liha on useimmiten pakattua. Ja se mita tapahtuu kulisseissa, sita ei nayteta nain julkisesti. 

Pojat valmistelee Sarauta karnevaalitunnelmaan.

Kilvia juontamassa Sarauta.

Viikonlppuna, lauantaina AEC-TEAlla jarjestettiin Sarau, joka kasitteli karnevaaleja. Sarau on tapahtuma, jolla on aina tietty teema, jonka ymparille rakennetaan kantaaottavia esityksia ja puheenvuoroja. Kaikilla CG:n asukkailla on oikeus osallistua ja sanoa mielipiteensa Saraussa. Saraussa nahtiin kaksi rumpuorkesteria (samat, jotka esiintyivat ennemmin Projekti Rondon paatosjuhlissa), me, vapaaehtoiset kerrottiin meidan karnevaalikokemuksesta Salvadorissa (Hester puhui ja me muut aimisteltiin taka/alalla) ja monia lyhyita naytelmia karnevaaleista. Olin katketa naurusta, koska naytelmat oli tehty huumorilla kritisoiden karnevaaleilla tapahtuvia asioita. Naytelmissa tuotiin esiin mm. sita miten homoseksuaaleja kohdellaan karnevaali aikana (Brasiliassa yllattavan paljon), ihmisten alkoholikayttaytymista ja miten ihmiset ovat jakautuneet ns. rikkaisiin ja koyhiin. Erityisesti puheenvuoroja esitettiin homoseksuaalisuus kysymykseen. En kuitenkaan ihan kaikkea ymmartanyt taysin, joten en osaa sanoa, mita mielta siita kokonaisuudessaan oltiin. Tajusin myos, etta paallimaisena mulla oli mielessa karnevaaleilta vain ne hyvat muistot ja hauskat asiat. Nain ns. koyhempien ihmisten asuvan kadulla viikon ajan myiden ruokaa tai/ja juomaa ja nukkuvan teltoissa keskella kaikkea roskaa ja ties mita. Sita hajua ei viimeisia paivina voi unohtaa. Kuitenkin karnevaaliaika on paras sauma tehda rahaa.... Saraun lopuksi tanssittii vahan afrikkalaisia tansseja rumpujen tahdissa ja viela lisaa "Yiri yiri boum, yiri yiri boum...." oh my.....

Jossain vaiheessa aloin myos miettimaan, etta kuikakohan hurjaksi madventuresiksi taa elama voi menna lehman suolien ja hyttysten koko vartalo hieronnan jalkeen, kun loysin torakan asumasta mun sangysta... Mietin, et mista hitosta semmonenki siritys kuuluu joka ilta ja yo meidan huoneessa... No syyha loytyi, kun yksi aamu nostin patjaa, jotta saisin hyttysverkon pois paivaksi ja torakkahan se siella kiipeili verkossa. Hirvee metsastys ja sinne se johonki sankyyn taas katos. Ajattelin, et antaa olla, kai se haipyy ku taas siivotaan jne. No eipa haipyny vaan siella se taas tepasteli mun patjan alla ku illalla kurkkasin. Pakkohan se ny oli sielta sitten Andyn avustuksella saada ulos ja tappaa, mutta kuten ennemmin jo mainitsin niin naa ei iha hevilla kuole. Andy astu kerran kaks sen paalle ja Lorena ryhty viela polttamaan sita on se edelleen satki patiolla. Oli naurus pidattelemista, kun sveitsilaistytto koitti polttaa torakkaa hullun kiilto silmissa. Nain paljon me torakoista tykataan taalla. 

Talla viikolla on myos loppunu vesi kerran ja kun se taalla loppuu niin you never know millo se palaa. Talla hetkella se pelaa joissain paikoissa taloutta. Mietittiin, etta kuinka haisevia ja mukavia opettajia me oltais viikon jalkeen... Ja ma masennuin, kun tajusin etta lenkille meno aamulla ei tulis kuuloonkaan. Suomessa aamulenkki kuudelta aamulla eitulis kuuloonkaan, varsinkaan talvella. Oon niin aamu uninen, mutta taalla ma koen sen parhaaksi tavaksi aloittaa paiva. Aamu on myos ainut aika paivasta, kun ilma on viileaan noin puoli seitsemaan saakka. Me juostaan yleensa Hesterin kanssa CG maaseudulle, jossa kuulee vain kukkojen kiekunaa ja aasien hirnuntaa (?). Parasta on myos hiljaisuus AEC-TEAlla ja venyttely hetki puutarhassa.

Aamut ovat parhaita

Kuitenkin iloa ja rentoutusta tahan harmaaseen (oo kylla harmaata nahnykkaa) arkeen sain tiistaina, kun kavin koko vartalohieronnassa Casa de Saudessa nunnien luona. Hieronta oli kylla siita mielenkiintoinen, etta se oli yhdistelma akupistehierontaa (?), fysioterapiaa, jasenkorjausta ja tavallista hierontaa. Valilla sain myos kunnon laimaisyja takapuoleen ja jalkapohjiin seka kunnon tukistuksen paa nahkaan. Lopuksi, nain ainakin luulen sain siunauksen. Toinen kasi otsassani ja toinen sydammeni paalla. Tykkasin ja rentouttavaa oli, vaikka olenkin tottunut melkein itkua vaantamaan urheiluhierojien kasittelyssa. 

Kasvimaalla nakyy jo vihreaa!

Carnaval muito louco!

Karnevaalit kokonaisuudessaan oli unohtumaton kokemus sambaa, reggeata ja brasilian kulttuuria. Karnevaaleilla soi paa asiassa samba ja reggae, mutta Bob Sinclar ja PSY toivat oman lisamausteensa tunnetuilla hiteilla. En olisi ikina uskonu miten suosittu Gangnam style on taalla! Siella ilmaratsastettiin perakanaa seuraten rekkaa. Karnevaali alue jakautui kolmeen osaan tai ns. rinkiin (Campo Grande, Pelourinho ja Barra), joilla rekat kiersivat. Barran alueella rekat kulkivat pitkin rantakatua ja rannalle oli mukava valilla paeta vaen paljoutta seka sielta oli mahtavat nakoalat katsoa bandeja. Barran alueen tungos ei ollut kuitenkaan mitaan verrattuna Cambo Grandeen. Ensimmaisena iltana paasimme kokemaan karnevaalit Campo Granden alueella reggea bandin Adâo Negro rekan kyydissa. Kokemus oli ainut laatuinen, koska Fabio (harjoitteluohjaajamme mies) jarjesti meidat rekan kyytiin. Paasimme tutustumaan sattumalta bandin solistiin seka nakemaan karnevaalit ainutlaatuisesta kuvakulmasta. Rekan kyydista paasi nakemaan kadun ylapuolella asuvien ihmisten karnevaalitunnelmaa ja miten paljon he panostavat tapahtumaan. Pelourinhon alueella rekat kirsivat vain sivuuttaen alueen ja paasimme itse tanssimaan kaduille rumpuryhmien kanssa. Yhdella aukiolla oli myos lava, joka kerasi ihmisia kuuntelemaan tunnettuja kappaleita. Paassa soi vielakin "Yiri Yiri Boum, Yiri Yiri Boum, Yiri Yiri Boum...."(http://www.youtube.com/watch?v=U10M6bxZjQw). Kappale soi vahintaan kymmenen kertaa paivassa jossain pain karnevaali aluetta ja biisiin kuuluu myos tanssi, jota kaikki tietysti toistivat.

Kuvittelin ennen karnevaalien olevan taynna vahapukeisten naisten tanssiparaateja ja mahtipontisesti koristeltuja rekkoja, joiden kyydissa jalleen vahapukeisia naisia, mutta toisin oli. Nain ehka muutaman sambaa tanssivan puolialastoman ja muutaman ihan alastomankin naisen, mutta paasiassa karnevaalit koostuivat bandeista, tavallisista ihmisista juhlimassa rekkojen kyydissa ja paljon myos afrikkalaisittain pukeutuneita rumpuja paukuttavia naisia seka miehia. Karnevaali kulttuuriin kuului myos erilaisia hauskoja perinteita. Tallaisia olivat muun muassa miesten tapa pukeutua naisiksi karnevaalien ajaksi, (eika vain pukeutuminen vaan myos viimesen paalle meikkaaminen ja peruukit) vesipyssyt, "seksuaalinen hairio kayttayminen" hauskuudessaan ja kauhuudessaan, (jos nain voi sanoa...mm. Hesterin Lonely Planetissa varoitettiin hameiden kaytosta festivaalien aikana!) ja meidan tuli mm. "varoa" miehia, jotka olivat pukeutuneet siniseen ja valkoiseen, koska he suihkuttavat hajuvetta naisiin ja saattoivat laittaa kaulanauran naisen kaulaan, jonka jalkeen heita olisi suudeltava. Naiden hauskuuksien lisaksi koimme myos muutamia kauhunhetkia ahdistavissa vaentungoksissa, kun ei kertakaikkiaan jalkajakaantunut, pyrimme pakoon muutamia tappeluja, joita puhkesi kuin tyhjasta valilla suurissa vaenpaljouksissa ja varkaat olisivat vieneet varmasti kaikki ellemme olisi pitaneet mukanamme ainoastaan rahaa ja nekin piilotettuna rintsikoihin. Sain kuitenkin huutia tastakin asiasta yhdelta Brasialiattarelta. Rahoja ei kuulemmamissaan nimessa tulisi laittaa lahelle rintoja. Tama voi aiheuttaa syopaa ja se on kuulemma yliluonnollinen juttu ja tuo huonoa onnea. Rintasyopa se on mika muhun nyt iskee! Muistan tan naisen sit ku niin kayn, jos kay. Loppu viimein selvisimme vahilla naarmuilla, kun kaytimme vain sortseja, tennareita emmeka pitaneet mitaan ylimaaraista mukanamme. Mita nyt lukuunottamatta muutamaa mustelmaa ja traumaattista kokemusta.Itse sain muunmuassa nyrkista kyynerpaahan, kun koetin suojella Jonna yliinnokkaalta suutelijalta. Obrigada!

Karnivaalit on nyt sit jamiteltuna ja arki alkakoon. Capim Grossossa ei ollut paljon tapahtunut. Karnivaaleja ei vissiin oltu pahemmin juhlittu, eika eilen kukaan juhlinut ystavanpaivaakaan. Taalla ystavanpaiva on vasta kesakuussa. Honey babyn vatsa oli sen sijaan kasvanut siihen malliin, etta odotettavissa on jalleen pikkuisia kissoja. Hamahakit oli myos rakentanut mun hyllyyn kodin. Ei sita voi ymmartaa miten akkia kaikki otokat kotiutuu kun on hetken siivoamatta. Eli eikun siivoushommiin heti ensi toiksi. Uskomatonta miten aika on lentanyt ja kuukausi Capim Grossossa kulunut. Jaljella meilla on enaan viisi viikkoa ja viimeisen viikon aiomme viettaa Jonnan kanssa Riossa. Lennot on varattu ja hostelli bookattu! Ollaan kuultu niin paljon Riosta, etta pakkohan sinne on nyt lahtea kun on viela mahdollista! Seuraavat viikot Capim Grossossa tuovat mukanaan vihdoin ja viimein kunnon rytmin taydella teholla. Paasemme aloittamaan vapaaehtoistyon AEC-TEAn yhteistyotahoissa ja toivottavasti myos mun lasten jumppa ottaa tuulta alleen....

And..... I promised my lovely Italiana ja Swiss girl that I will write here also in english. Until now I have been trying to avoid that cuz it takes so long to even write in finnish...hahha! So sorry girls! Now welcome also all english speakers to enjoy my blog!

We are back to Capim Grosso from Salvador and carnival. It was crazy! We had the craziest time but it was also so much fun! Carnival as a whole was an unforgettable experience of samba, reggea and Brazilian culture. Mostly they played samba and reggae, but Bob Sinclar and PSY added their own spice in. I would never have believed how popular Gangnam style is here! Carnival area was divided into three parts, Campo Grande, Pelourinho and Barra. The first evening we went to experience the carnival in Campo Grande area and got on the truck with Reggea Band Adâo Negro. The experience was unique, because Fabio (Husband of our supervisor Sacia) got us on the truck and we got to see the carnival from unique angle. Next evening we spent in Barra area. There the trucks drove along the beach. The Barra beach was a nice escape from the crowd and there we had a wonderful view of bands. We saw PSY and enjoyed music by Bob Sinclar there. Also many famous Brazilian solists performed on that area. Last, Pelourinho area was truck free and you actually got to party on this small streets. There was mostly african drumming bands playing and a stage on one square, which attracted people to listen to brazilian well-known songs. I can still here them palying "Yiri Yiri Boum, Boum Yiri Yiri, Yiri Yiri Boum ...." (http://www.youtube.com/watch?v=U10M6bxZjQw). The song was playing non-stop whole week!

I thought before the carnival full of half-naked women dancing samba and pompously decorated trucks but it was totally different experience. I saw maybe a few samba dancing half-naked, and just a few of a naked woman, but actually it consisted of carnival bands, ordinary people celebrating on top of the trucks and also widely african dressed drummers. Carnival culture also included a number of fun traditions. For example, The men's way to dress up as women, (and not just clothing but also on top makeup and wigs), water guns, "sexual behavior"( it is fun sometimes but come on!?) and you have to be careful with this men who just want to kiss as much women as they can during the carnival. On the other hand we had some serious issues with oppressive crowds, we try to escape a few fights that broke out of the blue and thieves certainly would have taken all if we had not kept our money hidden in the bra. In the end we made it with just few scratches, when we used to just shorts, sneakers and we have kept any extra with us. Except for a few bruises and traumatic experiences... I got actually bunched by a man in the crowd when i tried to save Jonna from one too interested kisser.. I got a bruce on my elbow.... Obrigada!

The carnival is behind and everyday life begin in Capim Grosso. I guess the carnival were not celebrated, not even yesterday no one celebrated Valentine's Day. Here in the Valentine's Day is on June. Honey Baby's (our cat) stomach, however, was increased, so we are expecting some babies sooner or later. Spiders were also built home on my shelf. I can not understand how suddenly all the bugs are discharged when the moment we are gone somewhere. So, let's get busy cleaning at first! I can not believe how time has flown and the month in Capim Grosso passed. There is only five weeks left and the last week we are going to spend with Jonna in Rio. Flights and hostel is booked!  Following weeks we will start our English classes with full power and start to follow the curriculum. We also start volunteering at AEC-TEA partners and, hopefully, my children's gymnastics can start ....

Here is some pics we took in Salvador. Hester was brave enough to take a risk with her camera on first two nights so we have something as a memory.
Tassa viela kuvia. Hester uskaltautui ottamaan kameransa mukaan mutamana ensimaisena iltana, joten meilla on jotain muistoja tasta ikimuistoisesta viikosta.

Adâo Negro

PSY

Barra

Bob Sinclar @Barra

Me and Lorena with Brazilian ladys

Campo Grande

Campo Grande

Claudia Leitte @Barra

Claudia Leitte

Campo Grade

Salvadorissa favelas eli slummit sekoittuu kauungin muihin osiin

Eu estou feliz!

Uusi viikko alkaa vasyneesti, mutta odotusta taynna. Torstaina lahdettaisiin Salvadoriin karnevaaleille ja paasisi taas vahan rantahiekoille makoilemaan. Vasymys kuitenkin painaa viikonlopulta kovasti, koska tekemista riitti ja aurinko seka hyttyset vie todella mehut. Viikonloppuna sai opetuksen, ettei kannata nukkua ilman hyttysverkkoa.....

Viikko kului kuitenkin nopeasti ja yhtakkia sita havahtui, etta on jo helmikuu ja karnevaalit! Ensimmaiset tunnit oli tiistaina ja Hester piti esitelman omasta maastaan Power Pointin avulla. Soitettiin musiikkia Saksasta ja tutustuttiin oppilaisiimme. Torstaina oli vuorossa Suomi esitelma. Mina, kuten arvata saattaa kaytin aikaa varmaan 10 tuntia PP-show tekemiseen, musiikin ja videoiden lataamiseen, mutta hyva tuli! (Kannattaa kattoo videoita Suomesta visitfinland.com!) Sitten tanssittiin Letka jenkkaa Paula Koivuniemen tahtiin ja vertailtiin Suomea ja Brasiliaa. Sauna oli suuri ihmetyksen aihe, koska kaikkien mielesta Brasilia on itessaan saunakoko ajan. :D Oppilaat ihasteli maisemia ja kaikki tuntuivat tietavan Nightwishin seka Kimi Raikkosen. Talla viikolla aateltiin ottaa iisisti ja harjoitella Michael Jacksonin Thriller. Meilla on vain yhdet tunnit keskiviikkona, koska karnevaaliviikko on kaikilla vapaa. Ns. kunnon tunnit kielioppineen ja sanastoineen alkaa karnevaalien jalkeen. Eihan taalla oo viela alkanu edes koulut...

Salaattia kylvamassa Kilvian kanssa

Opetuksen lisaksi suunniteltiin jokaiselle oma suunnitelma taalla oleskelun ajaksi. Suunnitelma ei aina tule pitamaan, koska monesti asioita tapahtuu lennossa ja pitaa olla valmis muuntautumaan niiden mukaan. Esimerkiksi talla viikolla suunnitelmanani oli menna PETS-ille ekan kerran tutustumaan, mutta yllattaen heilla ei ollut lapsia. Toiminta alkaakin vasta karnevaalien jalkeen. Rakensimme myos AEC-TEA:n ns. "vapaaehtoisten puolen" pihalle kasvimaan. Jefferson, joka on myos oppilaani aloitti projektin, koska on ilmeisesti ollut ennemmin toissa/opiskellut maanviljelya tms. Jefferson on myos mukana muussa AEC-TEAn toiminnassa. Ensin ajattelin, ettei tuohon maahan saa kasvamaan mitaan, mutta maakaivettiin ylos, se sekoitettii ja isot kokkareet pienistettiin, paalle laitettiin myos ns. "multaa" ( sekoitus lehtia jne...). Nyt sitten kastellaan maata kolmesti paivassa ja odotetaan, etta siemenet alkaa itaa kennossa. Tavoitteena ois saada salaattia ja yrtteja poytaan, jossain vaiheessa. Exciting!

Kilvia

Perjantaina paastiin jalleen todistamaan brasilialaista aikataulutusta. Meidat kutsuttiin noin viikkoa ennemmin katsomaan esitysta, joka oli yhden CG:ssa jarjestetyn projektin paatos tilaisuus. AEC-TEAn nuoret olivat valmistelleet ja harjoitelleet lyhyt naytelman, joka meidan oli tottakai mentava katsomaan. Lansimaisina ihmisina menimme tietysti paikalle tasan 16.00 kun tilaisuuden oli maara alkaa. No, siellahan sita vasta laitettiin pystyyn ja itse toiminta alkoi vasta viiden maissa. Ensin kuulimme tunnettuja brasilialaisia tunnettuja kappaleita nuorista koostuvan urkesterin soittamana, sitten tuli kitara orkesteri, sitten vahan arvontaa jne jne... Sitten alkoi puuduttavat puheet, kun paikallisia paattajia kiitettiin tms. Tottakai tilaisuus alkoi vahan puuduttaa ja kysyimme, koska AEC-TEAn vuoro tulisi? "kuuden aikaan!". Kello tuli yli 7.... Meneeko viela puoli tuntia? "Eeeeei, vahemman!" Kello tuli 8, AEC-TEAn nuoret katos ja kavi kotona suihkussa....sitte 9... Esityksia esitysten jalkeen.... ja sitten kun urheiluhallia jo suljettiin paasivat AEC-TEAn nuoret puoli 10 esiintymaan urheiluhallin ulkopuolella. Naytelma kertoi oikeusistunnosta. Tassa vaiheessa totesimme jo, ettei kannata piitata ajasta. Ois voinu vaa kayda valilla syomas jne. Yli viisi tuntia urheiluhallissa istumista ei ollu kivaa...

Mammojen tanssi

Brasiliassa nakyy hyvin vahvana Afrikan kulttuuri

 Lauantaina juhlittiin meidan Welcome-partyja seka Kilvian synttareita. AEC-TEAlle tuotiin grilli, Kelly teki jalleen ruokaa, me vasattiin Kellylle kakku ja tanssittiin kitaran ja ns. "rytmilaatikkon" saestyksella. Koko AEC-TEA perhe oli mukana ja paasin tutustumaan jalleen uusiin ihmisiin. Tanssit jatkuivat pitkalle yohon ja ruokaa riitti sita mukaa. Seuraavana aamuna lahdimme Jonnan kanssa joelle, jonne olimma saaneet kutsun Capoiera porukalta. Mukaan lahtikin koko remmi ja matkaa taitettiin autoilla. Matkalla paasimme myos tutustumaan yhden Capoiera opettajamme sukulaisiin, kun pysahdyimme hanen aitinsa luona/tyopaikalla. Huvittavaa, etta han asui samassa talossa ison tien varrella, jossa han piti myospaikallista kuppilaa. Ilmeisesti myos isovanhemmat asuivat samassa taloudessa tai ainakin lahella. Parasta oli, kun meilla ei ollut yhteista kielta, eika kukaan muista vapaaehtoisista ollut kaantamassa paasimme harjoittelemaan portugalia. Silloin oli vain pakko puhua ja yrittaa ymmartaa. Luulen, etta opin aika paljon tuon paivan aikana. Joella uitiin, tanssittiin (Capoiera pojat on nyt opettanu kaikki maholliset brassi-paritanssit... mut alkaa jo riittaa!:D) ja hengailtiin. Olin varautunut vahan ns. likaisempaan jokeen, mutta ei se ihan suomen joille vetanyt vertoja. Vesi vaan oli ehka lampimampaa.

Talla viikolla on ehka muutaman kerran mennyt hermo ja tullut ahdistus hyttysista. Sunnuntaina myos herasin aamulla eika vetta tullut mistaan, joten se siita suihkusta kuumana aamuna. Jai aamupala tiskit tiskaamatta. Myohemmin, kun palasin joelt kuulin, etta joku oli la yolla rikkonu vahingos ulko hanan ja katkassut sitten veden kokonaan. Onneks Andy oli nokkela ja korjas asian. Muiltakaan kommelluksilta ei oo valtytty vaan oon mm. vienyt Hesteria laakariin (Capoiera voi olla vaarallista!) ja sanonut vahingossa Capoiera opettajalleni "suukko!", kun piti sanoa "Nahdaan!". "Vejo voce!" vois sanoo oikein, jos vahan reenais tota lausumista....



Tassa viela kuvia Capim Grosson elamasta.....

Capoiera kavereita

Jailma

Mumma ja faari halus kuvaan (ja vissii karpanen....)

Capoiera kaveri (en osaa kirjottaa nimea, "Dini"

Capim Grosso

maki haluun oman aasin milla kayda kaupoilla...

Bom dia!

Heti ekaksi pahoittelen, ettei mun tekstit oo taalla hirmu selkeita. Tamahan johtuu siis ainoastaan tasta ihanasta nappaimistosta, jossa kirjaimet saataa vahan jumittua. Syy ei siis laisinkaan ole minun!


Ens viikolla alkaa tosi toimet. Englannin tunnit pyorahtaa kayntiin ja toivottavasti lahipaivina myos mun jumppa/voimistelutunnit lapsille. Kuitenkaan kunnon opetusta ei voida viela suunnitella. Ihmiset kun ovat taalla vahan hitaasti kaynnistyvia loman jalkeen ja koko luokka saapuu paikalla luultavasti vasta samba karnevaalien jalkeen. Nyt siis vaan kaikkea hauskaa tekemista kehiin ja muutama PP-esitys, meidan vapaaehtoisten kotimaista. Nyt me ollaankin vihdoin kasassa, koko vp-porukka. Andy jenkeista, Hester saksasta, Lorena italiasta + me suomalaiset. Ma tuun opettamaan Hesterin kanssa engallinen level 1 tiistaisin ja torstaisin. Taalla koulu jarjestys menee niin, etta koulua kaydaan aamulla tai illalla, koska monet nuoret, kuin ikava kylla lapsetkin tyoskentelee illat tai aamut. Siksi meilla onkin paiva ja ilta ryhmat erikseen ja tunnit kestaa kerrallaan kaksi tuntia. Tulee olemaan todella erilaista opettaa esim. kielioppia, kun on aina vain tottunut vetamaan ryhmaa aktiivisesti. Kuitenkin AEC-TEAn ideana on antaa mielenkiintoista opetusta, ei vain pulpetisa istumista vaan esim. ruokasanastoa voidaan harjoitella kokkaamalla yhdessa. Katsotaan mita me keksitaan Hesterin kanssa.

Torilla

Coopesilla paastiin tekemaan pikkuleipia myynttin

Viime viikko piti sisallaan paljon kaikenlaista tekemista. Portugalin tuntien, suunnitelun, kokkaustuntien, capoiera tuntien ja siivouksen lisaksi opettelimme ostosten tekoa maanantain suurella torilla ja kiersimme yhteistyotahot uudelleen Andyn ja Hesterin kanssa. Tutustuimme uusiin paikkoihin: Pets-i:iin ja Casa de saudeen, joka on irlantilaisten nunnien perustama "herbal clinic" eli siella parannetaan erilaisilla poppakonsteilla ja hieronnoilla. Pets-i on taas lapsille tarkoitettua toimintakeskus, jonne lapset voivat menna aamulla tai illalla ennen kuolua tai sen jalkeen. Talla tavoin pyritaan estamaan lapsien tyonteko ja lisaksi vanhemmat saavat rahaa tuodesssaan lapsensa. Itse kinnostuin kaikkein eniten Pets-in toiminnasta ja toivon voivani vetaa lapsille liikuntaa tai muuta toimintaa.

Coopesilla kierros luomukasvimaalla

Paasimme myos kaymaan yhdessa pienessa kylassa Capim Grosson keskustan ulkopuolella, kun AEC-TEAn vaki lahti kaijuttimineen ja lippuineen jarjestanmaan sambailtapaivaa, Samba de roda kylalaisten iloksi. Paikalle lahdettiin bussilla ja kyytiimme kipusi myos vanhoja sambakonkareita tienvarsilta. Paikanpaalla pystytettiin kaijuttimet, pelit ja rensselit ja sitten alkoikin kitaran soitto ja papat laitoivat vuorotellen jalalla koreasti muiden katsellessa ja taputtaessa. Paikalla oli paljon paikallisiaja musta tuntui, etta tilaisuus paasta tanssimaan yhdessa oli heille korvaamaton. Myohemmin esille otettiin myos muut soittimet, kuten lautanen ja lusikka ja pienimmatkin paasivat tanssimaan sambaa. Meille kerrottiin sambatapahtumien olevan osa kulttuuriprojektia ja se jarjestetaan kolme kertaa. Seuraava kerta onkin AEC-TEAlla.

Yhteistanssi, papat paatti tanssittaa tyttoja.

Tyttoja kylan keskusaukiolla.

Meilla oli myos talla viikolla kahdet synttarit. Andy taytti samana paivana vuosia yhden yhdistyksessa aktiivisesti mukana olevan tyton kanssa, joten illalla syotiin kakkua, laulettiin ja mentiin syomaan tyton kotiin. Hesterilla oli myos synttarit perjantaina, joten tata juhlittiin lounaalla jalleen laulaen ja syoden Kellyn tekemaa herkullista riisi ja juusto laatikkoa. Illalla vietiin Hester ja Andy syomaan paikallista ruokaa laheiseen ravintolaan. Mutta kuten arvata saattaa jalleen oltaisiin saatu riisia ja papuja kalan kera, mutta pystyttiin valttamaan edes pavut, kerrankin.

Bahian herkku

Tana viikonloppuna kaytiin tutustumassa Jacobinassa, joka on Capim Grossosta noin tunnin bussimatkan paassa. Jailma (aloittaa AEC-TEAn ns. vastaavana Sacian lahtiessa) halusi vieda meidat katsomaan kaupunkia ja naytti meille mm. vesipuiston, jonne meidan on mahdollista menna joku viikonloppu rentoutumaan. Jacobinasta loytyy myos vesiputoukset, jonne paasemme toivottavasti kuukauden kuluessa. Jacobina oli muutenkin todella erilainen tasaiseen CGhen verrattuna. Sita      
 ymparoivat vuoret ja siella on selkeasti enemman vehreaa maastoa. Pidin siita paljon.

Jacobinassa on viela lehmapaimenia.
Elama taalla tuo joka paiva uusia kokemuksia, ihmetyksen aiheita (TOP 1 talla hetkella: cuscuzia sipulilla ja paprikalla yms. aamupalaksi(???)) ja joka paiva oppii jotain uutta. Taalla myos tapahtuu paljon kerralla samana paivana ja yhtakkia samaanaikaan tai sitten on hiljaista eika mitaan voi tehda kun ei ole materiaaleja tai muuten vain epatietoisuutta asioista. Kuten olemme jo tottuneet, asiat tapahtuvat vahan ennalta arvaamattomasti, esim. Jacobinasta tultuamme meita olikin jo vastassa joukko paikallisia nuoria ja sitten olikin lahdettava pelaamaan jalkapalloa. Matkaa taitettiin maaseudulla noin puoli tuntia kavellen ja sitten saavuttiin vanhalle maatilalle. Kavimme katsomassa pienta lampea keskella lehma aitauksia ja jotkut uivat. Hypittiin aitauksien yli ja ryomittiin ali. Pimeyden saavuttua paastiin kotiin moottoripyora kyydilla ja tietysti kyytiin vaan niin monta kuin kerralla mahtui. Tallaisia pienia retkia ja hauskanpitoa ei voisi jattaa valista, vaikka kuinka vasyttaisi. Taalla ihmiset eivat ajattele liikaa ja tekevat asioita enemman spontaanisti. Meita myos pyydetaan todella usein mukaan,joka paikkaan. Valilla on vain pakko sanoa ei, kun taalla AEC-TEAlla on hirveasti tekemista ennen tuntien aloitusta... Se tuntuu valilla toykealta, mutta mielummin sanon ei suoraan kun joo, enka saavu paikalle, kuten paikalliset tapaavat tehda...









Samba tapahtuman ohessa tutustuimme lahibaariin. Baarissa tarjolla luultavasti itsetehtya pirtua/pontikkaa. Kaymisaineena kaytetaan kuolleita elaimia ja tama kaarme ei ollu pahimmasta paasta....









Tassa itse baarin omistaja

 MBB musiikkitapahtuma viime viikonloppuna.

Vahan satoi vettakin ja saatiin kiva pikku uima-allas....

Paljon asiaa yhesta viikosta ja kuvia ois viela lisaakin.....