Madventures begins..

Karnevaali tunnelmaa Salvadorissa. (vas. Hester, Jonna ja Lorena)

Karnevaalitunnelman halvettya paastiinkin itse asiaan. Talla viikolla on vaistelty putoilevia avokadoja mangojen sijaan. Mango kausi loppu ja nyt meidan mango puu vain tiputtelee kellastuneita lehtiaan.... Avokadoissa ei oo valittamista, mutta Brasilialaisten mielesta me, vapaaehtoiset ollaan pimeita, kun syodaan niita leivan paalla ja suolalla hoystettyna "não açúcar!?". Taa vaan tukitaa sokeria jokapaikkaan niin, ettei maista ees koko avokadoa tai kahvia jne. No wonder miks naa hyppii koko ajan seinille. 

Fatu

Avokadojen lisaksi paastiin myos tutustumaan paikalliseen herkkuun nimelta Fatu. Kuulostaa hienolta, mutta haisi ja naytti jarjettoman pahalle.... ja suoliahan ne oli. Lehman suolia. Mulle riitti haju poydassa ja tyydyin papuhin ja riisiin ja istuin noyrana, nolona ja hiljaa koko ruokailun ajan. Ois ollu iha liikaa madventuresia mulle ees maistaa. Andy vaan totes et iha ku sois jotain merenelavaa, mutta maku oli kymmenen kertaa vahvempi. Suolien vedesta tms. nesteesta oli sitten tehty kasvissosekeiton nakoista mossoa, joka jai multa myos maistelematta. Hapean itseani.

Ruoka aiheisiin, kun paastiin niin on pakko kertoa myos tasta paikallisesta tavasta kasitella lihaa ylipaataan. Kaupassa puolikkaat lehman ja sian ruhot roikkuu vaan keskella liiketta karpasten porratessa ymparilla. Lihaleikataan siina vaan pakastimen paalla ja samaa veittea kaytetaan, kun joku huutelee juuston palaa tiskin takaa. Ma ostan omenia ja sitten ne punnitaan siina lihanleikkuun lomassa. Luisimmat osat makaa heitettyna lattialla muutaman rikkinaisen kananmunan kanssa ja lihan haju on huumaava. Kotona musta tuntuu, etta omenat haisee edelleen "lihalle", koska ne on hengaillu kaupas ihan siina lihojen vieressa. Taalla myos kuuleman perusteella syodaan suurin osa ruhoista ja ilmeisesti nama suolet olivat suurinta herkkua, koska syojia oli enemman kuin yleensa. Kaduilla myos nakee ravintoloiden edustalla koppeja, joissa on verkot ja siella ne lihat roikkuu tas kuumuudes ties kuin kauan ennenku joku kerkee lounaalle.  Olen siis tyytyvainen kasvissyoja suurimman osan aikaa. Mutta toisaalta taas tajuaa sen miten hemmoteltu sita itse on. Kyllahan me syodaan makkaraa ja lihapullia, joissa ny on kaikki mahdollinen, mutta ihan file liha on useimmiten pakattua. Ja se mita tapahtuu kulisseissa, sita ei nayteta nain julkisesti. 

Pojat valmistelee Sarauta karnevaalitunnelmaan.

Kilvia juontamassa Sarauta.

Viikonlppuna, lauantaina AEC-TEAlla jarjestettiin Sarau, joka kasitteli karnevaaleja. Sarau on tapahtuma, jolla on aina tietty teema, jonka ymparille rakennetaan kantaaottavia esityksia ja puheenvuoroja. Kaikilla CG:n asukkailla on oikeus osallistua ja sanoa mielipiteensa Saraussa. Saraussa nahtiin kaksi rumpuorkesteria (samat, jotka esiintyivat ennemmin Projekti Rondon paatosjuhlissa), me, vapaaehtoiset kerrottiin meidan karnevaalikokemuksesta Salvadorissa (Hester puhui ja me muut aimisteltiin taka/alalla) ja monia lyhyita naytelmia karnevaaleista. Olin katketa naurusta, koska naytelmat oli tehty huumorilla kritisoiden karnevaaleilla tapahtuvia asioita. Naytelmissa tuotiin esiin mm. sita miten homoseksuaaleja kohdellaan karnevaali aikana (Brasiliassa yllattavan paljon), ihmisten alkoholikayttaytymista ja miten ihmiset ovat jakautuneet ns. rikkaisiin ja koyhiin. Erityisesti puheenvuoroja esitettiin homoseksuaalisuus kysymykseen. En kuitenkaan ihan kaikkea ymmartanyt taysin, joten en osaa sanoa, mita mielta siita kokonaisuudessaan oltiin. Tajusin myos, etta paallimaisena mulla oli mielessa karnevaaleilta vain ne hyvat muistot ja hauskat asiat. Nain ns. koyhempien ihmisten asuvan kadulla viikon ajan myiden ruokaa tai/ja juomaa ja nukkuvan teltoissa keskella kaikkea roskaa ja ties mita. Sita hajua ei viimeisia paivina voi unohtaa. Kuitenkin karnevaaliaika on paras sauma tehda rahaa.... Saraun lopuksi tanssittii vahan afrikkalaisia tansseja rumpujen tahdissa ja viela lisaa "Yiri yiri boum, yiri yiri boum...." oh my.....

Jossain vaiheessa aloin myos miettimaan, etta kuikakohan hurjaksi madventuresiksi taa elama voi menna lehman suolien ja hyttysten koko vartalo hieronnan jalkeen, kun loysin torakan asumasta mun sangysta... Mietin, et mista hitosta semmonenki siritys kuuluu joka ilta ja yo meidan huoneessa... No syyha loytyi, kun yksi aamu nostin patjaa, jotta saisin hyttysverkon pois paivaksi ja torakkahan se siella kiipeili verkossa. Hirvee metsastys ja sinne se johonki sankyyn taas katos. Ajattelin, et antaa olla, kai se haipyy ku taas siivotaan jne. No eipa haipyny vaan siella se taas tepasteli mun patjan alla ku illalla kurkkasin. Pakkohan se ny oli sielta sitten Andyn avustuksella saada ulos ja tappaa, mutta kuten ennemmin jo mainitsin niin naa ei iha hevilla kuole. Andy astu kerran kaks sen paalle ja Lorena ryhty viela polttamaan sita on se edelleen satki patiolla. Oli naurus pidattelemista, kun sveitsilaistytto koitti polttaa torakkaa hullun kiilto silmissa. Nain paljon me torakoista tykataan taalla. 

Talla viikolla on myos loppunu vesi kerran ja kun se taalla loppuu niin you never know millo se palaa. Talla hetkella se pelaa joissain paikoissa taloutta. Mietittiin, etta kuinka haisevia ja mukavia opettajia me oltais viikon jalkeen... Ja ma masennuin, kun tajusin etta lenkille meno aamulla ei tulis kuuloonkaan. Suomessa aamulenkki kuudelta aamulla eitulis kuuloonkaan, varsinkaan talvella. Oon niin aamu uninen, mutta taalla ma koen sen parhaaksi tavaksi aloittaa paiva. Aamu on myos ainut aika paivasta, kun ilma on viileaan noin puoli seitsemaan saakka. Me juostaan yleensa Hesterin kanssa CG maaseudulle, jossa kuulee vain kukkojen kiekunaa ja aasien hirnuntaa (?). Parasta on myos hiljaisuus AEC-TEAlla ja venyttely hetki puutarhassa.

Aamut ovat parhaita

Kuitenkin iloa ja rentoutusta tahan harmaaseen (oo kylla harmaata nahnykkaa) arkeen sain tiistaina, kun kavin koko vartalohieronnassa Casa de Saudessa nunnien luona. Hieronta oli kylla siita mielenkiintoinen, etta se oli yhdistelma akupistehierontaa (?), fysioterapiaa, jasenkorjausta ja tavallista hierontaa. Valilla sain myos kunnon laimaisyja takapuoleen ja jalkapohjiin seka kunnon tukistuksen paa nahkaan. Lopuksi, nain ainakin luulen sain siunauksen. Toinen kasi otsassani ja toinen sydammeni paalla. Tykkasin ja rentouttavaa oli, vaikka olenkin tottunut melkein itkua vaantamaan urheiluhierojien kasittelyssa. 

Kasvimaalla nakyy jo vihreaa!