keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Lorena, get your feet off my boobs!

Auringon lasku


Viimesta viikkoa viedaan CGssa. Perjantaina olisi tarkoitus lahtea yobussilla kohti Salvadoria ja lauantaina saa aloittaa loman Rio de Janeirossa! Tata on odotettu! Here I come caipirinhas and string bikinies! Toisaalta tuntuu todella haikealta lahtea CGsta, koska nyt taalla on vasta kaikki lahtenyt kunnolla rullaamaan, on tutustunut paremmin ihmisiin ja tekis mieli toteuttaa kaikenlaista, jos olisi enemman aikaa. Yllattavan paljon aikaa ottaa sopeutuminen ja tutustuminen uuteen paikkaan ja ihmisiin. Huomasin taman, kun kirjoittelin aec-tean final evaluation papereita ja vastailin kysymyksiin. Kahen kuukauden jalkeen alkaa vasta huomata mita kaikkea voisi toteuttaa, parantaa ja suunnitella taalla aec-tealla.... Lisaksi harmittaa, ettei ole tarpeeksi aikaa oppia puhumaan Portugalia kunnolla. Kyllahan sita nyt aina sanoja toisensa peraan laittelee, mutta kielioppi ja sanavarasto ei vain riita viela.
----
It is our last weeks in CG. On Friday, we´ll jump into the night bus to Salvador and saturday holidays in Rio de Janeiro can start! Here I come Caipirinhas and string bikinies! On the other hand it´s really sad to leave from CG because everything has just started to roll, we got to know new people and made friends and there would be so many things and ideas to do if we had more time. It´s surprising how much time it took to get used to this life here, get to know this place, the city and its people. I noticed this when I wrote the aec-tea final evaluation. After this months you notice what could be done, improved.... More over it´s annoying that I don´t have enought time to learn to speak Portuguese even close to fluent.

PET-I


Jonnan leikkitunti

Viime viikot on kulunut opettaessa englantia, pelaillessa PET-Illa ja oppilaiden seka uusien ystavien kanssa hengaillessa.
---
Last weeks I have been teaching English, playing with PET-I kids and hanging out with our students and new friends.







Englannin tunneilla on valmistauduttu ensimmaisiin testeihin ja kertailtu jo opittuja asioita. PET-Illa ollaan voimistelun lisaksi pelattu larvapalloa, Andy on kaynyt pelailemassa jalkapalloa ja koripalloa ja Jonna vetanyt leikkeja.
---
English classes have been reviewing and preparing for the first test. At PET-I I have had some gymnastics and we have played larvaball, Andy has been playing soccer and basketball and Jonna pulled out some games.

Ollaan peilia!

Haarahippaa






Larvapalloa (Larvaball)



Nakit ja muusi

 Meidan oppilaat ja ystavat kyselee meita koko ajan joka paikkaan. Viikolla kaydaan açailla, lauantaina pelattiin painballia ja sunnuntaina grilailtiin. Viime lauantaina paatettiinkin pyytaa vuorostamme ystavat aec-tealle syomaan ja istumaan iltaa. Tehtiin Jonnan kans perus nakit ja muusi porkkanoilla ja hyvaa oli. Hassua miten niin tavallinen ruoka voi taalla maistua niiiin hyvalle! Tuli kotoisa olo.:)
---
Our students and friends are always asking us to join them to dinner or something. Sometime we go to eat açai, this Saturday I went to play painball and on sunday we were invited for a barbeque. Last Saturday, we decided to ask friends to eat at aec-tea in turn. Me and Jonna made the basic Finnish dish with sausage gravy, mashed potatoes and carrots. It's funny how so ordinary food can taste soooo good here! I felt like I´m home. :)


Lauantaina kokeilinkin ekaa kertaa paintballia ja mustelmiahan siina tuli. Onnistuin kuitenkin kostaa ja sain kaks osumaan suoraa linssiin! 
---
On Saturday, I tried for the first time in my life to play paintball. I got brused. I managed to get two headshots in turn though!





Adeilden farmilla

rice and beans, rice and beans....
Sunnuntaina meidat tosiaan kutsuttiin Andyn oppilaan farmille grillailemaan. Hauskaa et nailla on taalla farmeja,jonne menna viikonlopuksi rentoutumaan, kun me taas Suomessa mennaan mokeille jarven tai meren rannalle.:D
---
On Sunday, Andy´s student invited us to the barbeque at her farm. We had nice relaxed day just hanging, talking and eating.





Mutta aina on muutama ikava asiakin. Honey Baby ei sitten koskaan saanutkaan poikasia. Vietiin se Hesterin ja Erikin kanssa elainlaakariin eilen ja laakari totes poikasten kuolleen. Nyt koitetaan mettastaa sita pitkin pihaa joka paiva et saatais annettua sille laake, jonka pitais auttaa Honey Babya synnyttamaan kuolleet poikaset.... surullista.:(
---
But there are always a few tedious things. Honey Baby did never got her baby cats. We took her to vet with Hester and Erik and the doctor told that the babies are dead. Now we have to give her medicine to let the babies out which is going to be horrible..... sad.: (

Ja kaikkein surullisinta on, etta tata jengia tulee niin ikava..... Meilla on ollu niin hauskaa!
---
But the saddest part is to leave this group.... We have had so much fun together!

AEC-TEA gang
...ja avokadot, joita voi kerailla vaan patiolta. Mikaan ei oo yhta hyvaa kuin tee ja avokadoleipa iltapalaksi. Riippumattoakin tulee ikava! Onneksi ostin oman koti Suomeen vietavaksi. Ehka kesassa on pari lamminta paivaa, etta voin hengailla siina.
---
...and avocados that we could just pick from the patio. Nothing is as good as tea and bread with avocado as an evening snack. Oh, I will miss the hammock too! Fortunately, I bought one of my own to bring with me home to Finland. Maybe next summer has a few warm days, that I can hang on it.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Cachoeira e Fiesta Park

Mellow sunnuntai ja aikaa vahan jakaa ajatuksia taalla. Tallaiset paivat on valilla ihan mukavia kun AEC-TEAlla on hiljaista ja ei ole mitaan suunnitelmia paivalle. Muuten taalla onkin koko ajan ihmisia pyorimassa, joko tekemassa toita tai muuten vaan hengaamassa. Eli todella vahan saadaan ns. omaa rauhaa. Kaupungillakin tuntuu etta aina tulee vastaan joku tuttu tai jotku tietaa sut vaikket tieda niita ja sitte pitaa keskustella. Yleensa keskustelun aihe onki meidan Amerikan vahvistus, Andy. Koko kaupungin naiset on hurahtanu Andyn sinisiin silmiin, mika on meista hauskaa, koska kaikki hehkutaa siita meille kaupoissa jne. On myos hauska huomata miten akkia sana leviaa asiasta kuin asiasta tassa kaupungissa. Kaikki tietaa kuka on ollut missakin, mita on tapahtunu ja keta me ollaan. Ei siis mitaan private elamaa kellaan. Mut ma luulen etta tuun kaipaamaan tata Suomessa, kun kaikki ei edes moikkaa toisiaan jos ei tunnu silta.... Ainakin valilla.


-----------
Mellow sunday and time to share thoughts. Sometimes this days are lovely. AEC-TEA is quiet and we don´t have any plans for the day. Otherwise, there is people coming all the time, either for the work or just to hang. So there is not much peace in this house. Also in the city there seems to be always someone you know or someone who knows you but you don´t know them and they want to talk with you. General topic of discussion is usually our "Americano", Andy. Women throughout the city has fallen in love with Andy's blue eyes, which we think is the funniest thing! Because everybody wants to talk about him with in stores, etc. It is also fun to see how suddenly the word is spreading in this city. Everybody knows who we are, what we did last weekend etc. So, no privacy in this city. But I think I will miss that somehow in Finland where people doesn´t sometimes even say hey if they don´t feel like...





Itaitu



Viikko sitten me lahdettiin koko AEC-TEA porukan kanssa vesiputoukselle (Véu das noivas) Itaituun. Itaitun kyla sijaitsee vahan ennen Jacobinaa vuorien juurella. Tykkaan todella paljon Brasilialaisista varikkaista taloista, takorauta porteista ja pienista istutuksista.


----


A week ago everybody from  the AEC-TEA family left to the waterfall (Véu das noivas) at Itaitu. Itaitu village is located before Jacobina close by the mountains. The houses in Itaitu were typical Bahian. I like a lot of Brazilians colored houses, wrought iron gates and small plantings by the doors.



Itaitu



Maisemat oli aivan mahtavat ja itse vesiputous todella kaunis. Bussilla paastiin aika lahelle, mutta loppumatka taitettiin jalan metsan halki.

----
Landscapes were just awesome and waterfall itself was beautiful. We got pretty close by bus, but the rest of the way we had to walk through the forest.


Véu das Noivas

Maisema vesiputouksen paalta

Kiipeiltiin myos vesiputouksen paalle jyrkkaa makea ylos. Maen paalla meita tuli vastaan lehmia(?). Maen paalla oli ihana rentoutua ja katsella maisemia pienessa altaassa, joka oon muodostunut jyrkanteelle ennen kuin vesi syoksyy alas. Alas kavutessamme olin varma, etta joku taittaa jalkansa, koska maki oli niin jyrkka. Musta tuntuu et tata lahemmas Amazonia en talla retkella paase, mut entista enemman unelmoi, etta sinnekkin viela joku paiva paasisi kaymaan.

----
We also climbed up to the top of the waterfall. On the top was the perfect spot to relax and watch the landscape while laying in a small pond, which have been formed before the water falls down. When we climbed down, I was so sure that someone will broke his leg because the hill was so steep. I think this is the closest I can get to the Amazon. Now  I dream even more about going there but I know I won´t have the time during this trip. Maybe next time.




Fiesta Park


Cleiton & Hester
Kaksi viikoa sitten menimme Jailman ja Cleitonin kanssa rentoutumaan vesipuistoon Jacobinaan. Oli tosi rentouttavaa irtautua Capim Grossosta hetkeksi ja vain rentoutua uima-altaalla ja uida.

----
Two weeks ago we went to Fiesta Park in Jacobina with Jailma and Cleiton. It was really a relaxing break away from Capim Grosso.






Matka Jacobinasta takaisin Capim Grossoon taitettiin Cleitonin lava-auton kyydissa. Oli mahtavaa katsella maisemia ja auringon laskua auton lavalla. Ihanaa nauttia tasta Hang loose- asenteesta.

----
We got a ride back to Capim Grosso on behind of Cleiton´s pick-up truck. It was great to enjoy the landscapes and the sunset behind the truck. I will miss this Hang loose- attitude!



















keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Beijos!

Hester ja Amanda


Yhtakkia vierahtany kaks viikkoa enka oo kirjotellu mitaan tanne. Nyt tuleekin pitka teksti! Jos ei oo ollu toita niin ei oo ollu sahkoa ja, kun on ollu toita ei oo jaksanu muuta. Viikonloput on myos ollu taynna tekemista ja ollaan tavattu paljon uusia tuttavuuksia, joiden kanssa ollaan vietetty aikaa. Kaikki toiminta CG:ssa on vihdoin alkanut ja elama normalisoitunut. Nuoret on aloitanut koulun ja kaikki pyorii vihdoin saannollisesti. Tama tekee meidan toista helpompaa. Enaa ei tarvitse miettia lahteeko turhaan kaymaan PET-Illa tai mita sita keksis tunneille. Tunnit noudattaa nyt ns. opetus suunnitelmaa ja me kaydaan kaikki saannollisesti omissa yhteistyopaikoissamme auttelemassa/vetamassa aktiviteetteja. 
Mun viikkosuunnitelmaan kuuluu keskiviikko aamuisin voimistelutunti PET-Illa ja pe aamuisin voimistelutunti AEC-TEAlla ja tyoskentely COOPES:lla. Coopesilla me yleensa autetaan kasvimaan kastelussa ja rikkaruohojen kitkemisessa. PET-Illa mahdollisuudet on rajattomat. Opettajat on vain onnellisia , etta me ylipaataan keksitaan PET-In lapsille ja nuorille jotain touhuamista. Ensimmainen kerta PET-Illa oli kaaos. Otin Jonnan mukaan, koska en ollut varma kuinka paljon lapsia ja nuoria osallistuu ja minka tasoisia kukin on. Onneksi. Mun luo juoksi reilut 20 lasta ja nuorta ja tila oli yhden pienen luokan kokoinen. Sitten koko poppoo nauroi kuorossa meidan nimille, kun esiteltiin itsemme. Hippaa ja kuperkeikkoja? Nope! Improvisoidaan, ollaan vahan spontaaneja ja jarkataan akkia porukka kahtia, Jonnalle lyhyet ohjeet muutamasta hipasta, valineet kiertoon ja porukan vaihto puolivalissa. Tadaa! En kuitenkaan voinut toteuttaa kokonaista voimistelutuntia kummallekkaan ryhmalle ja opettajan ilmoittaessa lounaasta, oppilaat vaan katosivat syomaan jogurttia. Lounaan jalkeen paatin vetaa viela lyhyen ns. jaahdyttelyn musiikin kanssa, mutta eikohan brasilialainen tekniikka jalleen pettanyt mut ja musiikki soi 10 sek. kerrallaan. Siina me sitten vanhimpien lasten kanssa tapeltiin mankan kanssa (joka oli toiminut viela AEC-TEAlla!) ja loppujen lopuksi saatiin sentaan puolet kappaleesta toimimaan. Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin, kun ei laittanut sormea suuhun. Aamu oli todella opettavainen ja kokemus korvaamaton.Jonnan kanssa sitten kotimatkalla pohdittiin asiaa ja todettiin, etta ohjaaminen taalla on kaaoksen hallintaa (varsinkin naiden nuorten kanssa, jotka tulee keskiluokkaa alemmalta) ja spontaanius seka improvisointi on hallittava. Myos brasilialainen rauhallisuus ja ”kylla tama tasta” asenne sailytettava. Paaasia on, etta lapset ei lyo toisiaan, kaikilla on hauskaa, jokainen saa positiivista palautetta (jota ei kuulemma taalla paljon jaella) ja, etta osaa ohjata johdonmukaisesti selkeilla ohjeilla. Kulttuuriin kuuluu myos, ettei haittaa vaikka lopettaa yrittamisen ja osallistumisen kesken, joka on siis ohjaajana hyvaksyttava. Opettajien yleinen toimintatapa on myos antaa lasten ja nuorten kayttaytya huonosti, koska koetaan etta kotona tulisi opittaa kayttaymisen pelisaannot. Poikkeuksia opettajissakin loytyy. Seuraavalla kerralla ohjaus sujuikin jo paljon paremmin, kun ryhma koko oli pienempi ja luokan opettaja oli selkeasti pitanyt kuria luokassa. Mieleen jai leveat hymyt, kun taputin lapsille ja annoin positiivista palautetta. Parasta oli, kun lapset kertoivat tykkaavansa voimistelusta, kiittivat kuorossa ja tulivat halaamaan. Perjantai aamuisin mun olisi myos tarkoitus vetaa voimistelua AEC-TEAlla. Viela ei oo yhtaan lasta saapunut tunnille. Perjantai aamut istunkin keskella teatterihuoneen lattiaa, juon kahvia ja kuuntelen musiikkia. Enaa on kolme perjantaita jaljella, mutta olis hauska koittaa vetaa voimistelua erilaiselle ryhmalle. Hesterin lasten tanssitunneilla ei myoskaan ole ollut osallistujia ja aikuisten tanssissa on kaynyt vain yksi tytto mun lisaksi. Mutta jalleen on muistettava brasilian kulttuuri. Ihmisilla kestaa hetken tajuta saapua paikalle ja vanhemmilla viela kauemmin tuoda lapsensa paikalle.Tanssista puheenollen, ma en oo elamassani tanssinut niin paljon kun taalla. Capoiera itessaan on puoliksi tanssimista, sambaa ja forróa tanssitaan yleensa capoeira reenien jalkeen, forróa, arrochaa ja lambadaa illanistujaisissa tai kaikkia muuten vaan ja sit viela Hesterin jazz-tunnit. Koko ajan! Ja musiikkia soitetaan koko ajan kovalla, paivin oin. Joku kerto et Brasiliassa jarjestetaan "Brasilian isoimmat aanentoistolaitteet" kilpailu ja siks on muotia omistaa autossa koko peraloodan tayttavat speakkerit.

Kellyn kampaamossa AEC-TEAlla.

Viimeviikkoina ollaan myos kayty Jacobinassa vesipuistossa, Itaitussa vesiputouksella ja hengailtu uusien tuttavuuksien kanssa milloin Açain ja milloin viinin aarella. Jarjestettiin myos varainkeruu ilta ja leivottiin pullaa yms. Eurooppalaisia herkkuja myytavaksi maanantain torilla.  Naista lisaa myohemmin kuvien kanssa. Boa noite!