Bom dia!

Heti ekaksi pahoittelen, ettei mun tekstit oo taalla hirmu selkeita. Tamahan johtuu siis ainoastaan tasta ihanasta nappaimistosta, jossa kirjaimet saataa vahan jumittua. Syy ei siis laisinkaan ole minun!


Ens viikolla alkaa tosi toimet. Englannin tunnit pyorahtaa kayntiin ja toivottavasti lahipaivina myos mun jumppa/voimistelutunnit lapsille. Kuitenkaan kunnon opetusta ei voida viela suunnitella. Ihmiset kun ovat taalla vahan hitaasti kaynnistyvia loman jalkeen ja koko luokka saapuu paikalla luultavasti vasta samba karnevaalien jalkeen. Nyt siis vaan kaikkea hauskaa tekemista kehiin ja muutama PP-esitys, meidan vapaaehtoisten kotimaista. Nyt me ollaankin vihdoin kasassa, koko vp-porukka. Andy jenkeista, Hester saksasta, Lorena italiasta + me suomalaiset. Ma tuun opettamaan Hesterin kanssa engallinen level 1 tiistaisin ja torstaisin. Taalla koulu jarjestys menee niin, etta koulua kaydaan aamulla tai illalla, koska monet nuoret, kuin ikava kylla lapsetkin tyoskentelee illat tai aamut. Siksi meilla onkin paiva ja ilta ryhmat erikseen ja tunnit kestaa kerrallaan kaksi tuntia. Tulee olemaan todella erilaista opettaa esim. kielioppia, kun on aina vain tottunut vetamaan ryhmaa aktiivisesti. Kuitenkin AEC-TEAn ideana on antaa mielenkiintoista opetusta, ei vain pulpetisa istumista vaan esim. ruokasanastoa voidaan harjoitella kokkaamalla yhdessa. Katsotaan mita me keksitaan Hesterin kanssa.

Torilla

Coopesilla paastiin tekemaan pikkuleipia myynttin

Viime viikko piti sisallaan paljon kaikenlaista tekemista. Portugalin tuntien, suunnitelun, kokkaustuntien, capoiera tuntien ja siivouksen lisaksi opettelimme ostosten tekoa maanantain suurella torilla ja kiersimme yhteistyotahot uudelleen Andyn ja Hesterin kanssa. Tutustuimme uusiin paikkoihin: Pets-i:iin ja Casa de saudeen, joka on irlantilaisten nunnien perustama "herbal clinic" eli siella parannetaan erilaisilla poppakonsteilla ja hieronnoilla. Pets-i on taas lapsille tarkoitettua toimintakeskus, jonne lapset voivat menna aamulla tai illalla ennen kuolua tai sen jalkeen. Talla tavoin pyritaan estamaan lapsien tyonteko ja lisaksi vanhemmat saavat rahaa tuodesssaan lapsensa. Itse kinnostuin kaikkein eniten Pets-in toiminnasta ja toivon voivani vetaa lapsille liikuntaa tai muuta toimintaa.

Coopesilla kierros luomukasvimaalla

Paasimme myos kaymaan yhdessa pienessa kylassa Capim Grosson keskustan ulkopuolella, kun AEC-TEAn vaki lahti kaijuttimineen ja lippuineen jarjestanmaan sambailtapaivaa, Samba de roda kylalaisten iloksi. Paikalle lahdettiin bussilla ja kyytiimme kipusi myos vanhoja sambakonkareita tienvarsilta. Paikanpaalla pystytettiin kaijuttimet, pelit ja rensselit ja sitten alkoikin kitaran soitto ja papat laitoivat vuorotellen jalalla koreasti muiden katsellessa ja taputtaessa. Paikalla oli paljon paikallisiaja musta tuntui, etta tilaisuus paasta tanssimaan yhdessa oli heille korvaamaton. Myohemmin esille otettiin myos muut soittimet, kuten lautanen ja lusikka ja pienimmatkin paasivat tanssimaan sambaa. Meille kerrottiin sambatapahtumien olevan osa kulttuuriprojektia ja se jarjestetaan kolme kertaa. Seuraava kerta onkin AEC-TEAlla.

Yhteistanssi, papat paatti tanssittaa tyttoja.

Tyttoja kylan keskusaukiolla.

Meilla oli myos talla viikolla kahdet synttarit. Andy taytti samana paivana vuosia yhden yhdistyksessa aktiivisesti mukana olevan tyton kanssa, joten illalla syotiin kakkua, laulettiin ja mentiin syomaan tyton kotiin. Hesterilla oli myos synttarit perjantaina, joten tata juhlittiin lounaalla jalleen laulaen ja syoden Kellyn tekemaa herkullista riisi ja juusto laatikkoa. Illalla vietiin Hester ja Andy syomaan paikallista ruokaa laheiseen ravintolaan. Mutta kuten arvata saattaa jalleen oltaisiin saatu riisia ja papuja kalan kera, mutta pystyttiin valttamaan edes pavut, kerrankin.

Bahian herkku

Tana viikonloppuna kaytiin tutustumassa Jacobinassa, joka on Capim Grossosta noin tunnin bussimatkan paassa. Jailma (aloittaa AEC-TEAn ns. vastaavana Sacian lahtiessa) halusi vieda meidat katsomaan kaupunkia ja naytti meille mm. vesipuiston, jonne meidan on mahdollista menna joku viikonloppu rentoutumaan. Jacobinasta loytyy myos vesiputoukset, jonne paasemme toivottavasti kuukauden kuluessa. Jacobina oli muutenkin todella erilainen tasaiseen CGhen verrattuna. Sita      
 ymparoivat vuoret ja siella on selkeasti enemman vehreaa maastoa. Pidin siita paljon.

Jacobinassa on viela lehmapaimenia.
Elama taalla tuo joka paiva uusia kokemuksia, ihmetyksen aiheita (TOP 1 talla hetkella: cuscuzia sipulilla ja paprikalla yms. aamupalaksi(???)) ja joka paiva oppii jotain uutta. Taalla myos tapahtuu paljon kerralla samana paivana ja yhtakkia samaanaikaan tai sitten on hiljaista eika mitaan voi tehda kun ei ole materiaaleja tai muuten vain epatietoisuutta asioista. Kuten olemme jo tottuneet, asiat tapahtuvat vahan ennalta arvaamattomasti, esim. Jacobinasta tultuamme meita olikin jo vastassa joukko paikallisia nuoria ja sitten olikin lahdettava pelaamaan jalkapalloa. Matkaa taitettiin maaseudulla noin puoli tuntia kavellen ja sitten saavuttiin vanhalle maatilalle. Kavimme katsomassa pienta lampea keskella lehma aitauksia ja jotkut uivat. Hypittiin aitauksien yli ja ryomittiin ali. Pimeyden saavuttua paastiin kotiin moottoripyora kyydilla ja tietysti kyytiin vaan niin monta kuin kerralla mahtui. Tallaisia pienia retkia ja hauskanpitoa ei voisi jattaa valista, vaikka kuinka vasyttaisi. Taalla ihmiset eivat ajattele liikaa ja tekevat asioita enemman spontaanisti. Meita myos pyydetaan todella usein mukaan,joka paikkaan. Valilla on vain pakko sanoa ei, kun taalla AEC-TEAlla on hirveasti tekemista ennen tuntien aloitusta... Se tuntuu valilla toykealta, mutta mielummin sanon ei suoraan kun joo, enka saavu paikalle, kuten paikalliset tapaavat tehda...









Samba tapahtuman ohessa tutustuimme lahibaariin. Baarissa tarjolla luultavasti itsetehtya pirtua/pontikkaa. Kaymisaineena kaytetaan kuolleita elaimia ja tama kaarme ei ollu pahimmasta paasta....









Tassa itse baarin omistaja

 MBB musiikkitapahtuma viime viikonloppuna.

Vahan satoi vettakin ja saatiin kiva pikku uima-allas....

Paljon asiaa yhesta viikosta ja kuvia ois viela lisaakin.....

Tanaan sataa vetta!

Herattiin sateiseen aamuun. Taalla on kuulemma satanut vimeksi kunnolla seitseman kuukautta siten, lukuunottamata yhta kunnon sadepaivaa. Kuivuus vaivaa koko kaupunkia ja jotkin paikkakunnat ovat tyystin ilman vetta. Nyt taalla onkin muutaman paivan aikana sadellut ja ukkostanut. Sade toi kaikki tuhatjalkaiset esiin ja liskot tanssi ruokailupaikkamme katolla aamulla kun lahdin ulos. Tata virkysta on odotettu. Ensimmainen viikonloppu alkoi CG:ssa vastaanottamalla Andy. Andy saapui jenkkilasta eilen illalla ja paasimme opetamaan hanta talon tavoille. Sunnuntaina saapuu saksalainen Hester, jonka opettaja parina alan tyoskennella. Meidan luokkamme, english level 1 koostuu nuorista ja aikuisista ja lisaksi aloitan ns. jumppakoulun lapsille, jos osallistujia tulee. Paikalliset eivat kuulemma valttamatta edes ymmarra mita gymnastics meinaa, joten saa naha miten kay. Naiden suunnitelmien lisaksi olemme jarjestelleet kirjastoa, auttaneet MBB (Musica bacana brasileira) musiikki tapahtuman jarjestelyissa (jarjestetaan AEC-TEAlla la illalla) ja koristelleet luokkahuonetta. Naiden ns. toiden lisaksi meilla on ollut brasilialainen kokkikoulu, siivouskoulu (taalla pitaa sivota joka paiva, ettei kaikki otokat valtaa tiloja..... voin sanoa, ettei oo pienimmasta paasta..), kierros CG:ssa, istuttu portugalin tunneilla opettelemassa aakkosia, tutustuttu AEC-TEAn yhteistyotahoihin, joissa meidan on mahdollista kayda autamassa (mm. CAPS-mielenterveyskuntoutujien aktiviteetit, COOPES-luomupuutarha ja kauppa, jossa myydaan kaupunkilaisten itse valmistamia tuoteita...) ja kayty Borboletas-nimisessa lasten englannin opetus/leikkipaikassa, joka on ohjaajamme Sacian bisnes. Paasimme ensimmaisen kerran ohjaamaan eilen lapsille Borboletaksessa. Aiheenamme oli elaimet, mutta yllattavan vaikeaa se olikin. Huomasin, etta vaikeinta oli saada lapset ymmartamaan pelkalla englannilla. Menee aikaa ennen kuin oppii kayttamaan paljon elekielta ja kasivitomia esim. auttamaan lapsia "My favourite animal is..." lauseen ymmartamisessa.

Capoeiran opettelu oli yksi henkilokohtaisista kinnostuksen kohteistani tanne tullessani. Eilen paasimmekin Jonnan kanssa koittamaan tata lajia. Tapasimme opetajamme jo ennemmin CAPSilla. Han vetaa joskus capoieraa myos mielenterveyskuntoutujien kanssa. Sacia vei meidat kuitenkin talla kertaa paikalliselle koulule, jossa capoiera tunnit pidetaan. Koulun piha oli kuin rajahdyksen jaljilta, koska sita ilmeisesti remontoitiin loman aikana. Capoeira alueena toimikin koulun katoksessa oleva laata lattia. Lattia oli yltapaalta tomussa, mutta sinne me kaikki marssimme siisteihin jonoihin "aloitus rutiineja" varten. Mukana oli niin lapsia kuin aikuisiakin ja saimme lisaksi paljon yleisoa. Sitten alkoi alkulammittely, joka sisalsi juoksua, sivulaukkaa, hyppyja, karrynpyoria ja capoieran liikesarjoja pareitain. Sitten mentiin ympyraan ja paikalle saapui soittimia, joilla kukin vuoron peraan soitti musiikkia mika rytmitti likkeita. Kaksi ns. taisteli aina keskella muiden istuessa ringissa taputaen tahtia. Aktiviteeteissa oli kova kuri. Opettaja laitoi kaikki laiskotelijat punnertamaan ja kukaan ei saanut olla taputamatta tahtia. Kuitenkin ilmapiiri oli iloinen, salliva ja opettava. Lopussa oli jalleen ns. lopetusriutiini ja meita ilmeisesti (jos oikein ymmarsimme) kiitetin osallistumisesta ja yrityksesta. Voin sanoa, etta jain kylla koukuun!

 Illalla pohdittiin Jonnan kanssa capoieran merkitysta CG:n nuorison nakokulmasta ja ammatillisesti. Haluaisimme haastatella opetajaamme koulutehtavaamme liityen, koska koemme, etta han tekee tarkeaa tyota tarjoamalla nuorile harrastuksen, mahdolisuuden tehda jotain muuta kuin hengailla kaduilla ja keksia ties mita. Capoiera opetaa myos paattavaisyytta, luovuuta ja kuria. Harjoitukset tuovat rytmia elamaan ja luovat yhteison. Naimme taman saman ryhman, jonka kanssa harjoittelimme yhtena iltana AEC-TEAn laheiella pienella aukiolla esintymassa tai ehka pitamassa vain harjoituksia. Mukana oli kaikki samat henkilot ja he vaikuttivat yhteisolta, melkein perheelta. Kaikilla oli hauskaa, musiikkia soitettiin silloinkin itse soitimilla mm. tampurinilla ja yhdella erikoisella soitimella, jonka nimea en muista ja lopuksi he tanssivat sambaa ja pitivat vain hauskaa. Luulen, eta ryhmasta voisi loytya myos nuoria aikuisia, joita haastatella tehtavaan. Naina paivina on myos nahnyt kaikenlaista ja oppinut sietamaan erinaisia asioita. Ollaan opittu olemaan piittaamatta kellosta ja muiden myohastelysta. Enaan ei meneta hermojaan kaikkialle tunkevien muurahaisten kanssa. Vahan kokoiksi mennyt maitokin menee kahvin kanssa mainiosti alas. Eika aasi akdulla herata suurempaa kummastusta. Vasy kylla tulee jo kymmenen jalkeen illalla (varhaisten aamujen ja luultavasti kuumanilmaston takia) ja paivallakin mieluusti lepaa kuumimman ajan yli. Totutelu jatkuu, mutta yksinkertaiset keskustelut jo sujuvat portugaliksi ja tyontekijoiden naamat alkavat tulla tutuiksi. Lopuksi jalleen kuvia, nyt meen syomaan papuja ja riisia!:D

 Capoeira

Ma ja meidan opettaja. Yritys hyva kymppi!

MBB-mainos

Portugalin tunnilla.

Siivousta voi melkein sanoo jo jokapaivaiseksi harrastukseksi..

Kelly ja Jonna

Honey-baby

Kuvia ja ensimmaiset AEC-TEA kuulumiset

AEC-TEA:n sisaankaynti

Lomailu on ohi ja ensimmainen paiva takana AEC-TEAlla. Olin kylla ihan varma Morrosta lahdettyamme etei me hengissa selvita, mutta taalla ollaan. Matka meinaan taittui kovassa aallokossa lujaa ajavalla veneella ja sen veneen peralla ei kukaan ollut kuiva ja ylipuolet matkustajista oksensi koko yli kahden tunnin matkan Salvadorin. Great! Eilen paastiin kumminkin rankan matkan jalkeen nukkumaan "prinsessa sankyihin", kun hyttysverkot laitettiin sankyjen ylle. AEC-TEAn orpolapsi kissa, Honey baby tuli myos nukkumaan kanssamme ikkunan kautta.

Tanaan ollaan opiskeltu portugalia brasilialaisen tyton opettamana, vaistelty putoilevia mangoja, suunniteltu seuraavien viikkojen ohjelmaa ja kokkailtu ensimmaisia brasilialaisia ruokia. Erikoisimpia juttuja oli ehka, kun riisin kypsyys asteen voi paatella sen aanesta kattilassa ja ettei mangoa tarvi kuoria! Ei tuolla puussa kasva sailontaaineita, tyhma! Huomenna ja seuraavan viikon kuluessa ehka opitaan paremmin talon tavoille ja paastaan kiinni rutiineihin. p.s. Ciao kirjoitetaan portugaliksi Tchau! Opin tanaan!:D Tassa kuvia lisaa, jotka viimeksi jaivat.....

 Matkalla Morroon, poika otti veneesta taksin.

Coco maitoa rannalla

Korvassa hiekkaa ja silmissa suolaa

Viimeinen ilta Morro de Sao Paulossa vietetaan pizza buffetissa ja luultavasti rannalla chillaillen. Aika taalla on kulunut tosi nopeasti ja huomen aamulla onkin lahto takaisin Salvadoriin ja sielta bussilla Capim Grossoon (tajusin muuten vasta nyt etta oon luultavasti kirjoittanut sen jo monesti vaarin...:D). Morro yllatti kylla turistirysana ja argentiinalais valtaisuudellaan tyystin meidat, etta muut reppumatkailijat dormissamme. Turisti rysassa on kuitenkin se hyva uoli, etta voi asioida englanniksi ja tulla enemman ymmarretyksi, ettei kay niin kuin viimeisena iltana Salvadorissa Subwayssa... Sain leivan pelkalla salaatilla. En ma siina saadettaes huomannu ettei se brasiliaana laittanu sinne valiin muuta!:D

Kaikkein mukavin yhteen sattuma kavi heti ensimmaisena paivana rannalla, kun tutustuimme argentiinalaiseen Kareninaan, joka matkusti yksin. Hetken juteltuamme tajusimme asuvamme samassa hostellissa ja lopuksi paadyimme viela samaan huoneeseen ja nyt matkaamme huomen aamulla samalla laivalla Salvadoriin. Karenin kanssa on ollut hauskaa puhua jalleen, mistas muustakaan kun kulttuureistamme ja niiden eroista seka verrata niita brasilialaiseen. Argentiina ja Brasilia ovat kovia kilpakumppaneita jalkapallossa, mutta Karenia se ei haittaa. Karenia jopa arsyttaa argentiinalais paljous saarella. Tahan aikaan kuulemma kaikki argentiinalais nuoret tulevat tanne rellestamaan kesalomalla. Sen lisaksi, etta taalla on paljon argentiinalaisturisteja taalla on myos toissa suurimmaksi osaksi argentiinalaisia. He kaikki kertovat meille tulleensa repun kanssa tanne etsimaan toita ja tekemaan rahaa turismin ajaksi. Kaikki sanovat vain kiertaneensa pakasta toiseen kysellen toita. Tietysti mun ja Jonnan silmat alko kiiluu innostuksesta, mutta ensin olisi kylla opiskeltava portugalia... Elama saarella on todella "Hang loose". Rakastan sita, etta taalla ikkunoissa ei tarvitse laseja, chill out baareissa voi istua lattialla, kaikkialla on riippumattoja jne. Taa koko ilmapiiri. Taa ei myoskaan kayteta autoja, siis koko saarella. Joka paikkaan kuljetaan veneilla tai kavellen. Ja jos taxia on vailla voi hypata kottikarryjen kyytiin, mutta kyyti voi olla valilla vahan liiankin vauhdikasta, koskka morro on taynna makia. Valilla tietysti nakyy turismin huonot puolet ja kovat hinnat, mutta muuten taa on lahinna paratiisia mita oon nahny.

Huonoista puolista puheenollen, ei taa Bahia ny oo nii taydellinen ku vois luulla. Miehet tukkii valilla suuhun, muurahaisetkin pistaa, hyttysista puhumattakaa ja vedessakaan ei voi olla rauhassa. Tanaan meinaan sain aika satkyn ku menin yksin uimaan. Uin ja sitten paatin koittaa, etta osuuko jalat enaan pohjaan ja sieltahan pelmahti jotain mun jaloille. Tunsin vaan kun jotain nousi ylos pain ja poltti mun jalkaa ihan hirveesti. No kirkaisin siina tyttomaisesti ja lahin kroolaamaan kohti rantaa. Kattelin siina sitte hetken jalkojani joita poltti, varsinkin oikeaa tosi kovasti. Karenin kans siin hetki mietittii ja kysyttii muutamalta ohikulkijalta mita vois teha ja mika se oli. Kun sitten punaiset jaljet alkoivat nakya tajusin, etta sen oli pakko olla meduusa. Odottelin hetken, mutta kun sattumalta rantavahti kaveli ohi pyysin apua aivaani, tietysti englanniksi viittoen vetta ja esittaen meduusaa. Sitten marssittiin perakanaa jonku mokin taakse ja sain limehoidon. Kumma kylla, mutta helpotti heti. Eli hyvat naiset ja herrat muistakaa ottaa limea rannalla, just in case of jellyfish!

Kaiken taman hauskuuden lisaksi ollaan saatu nahda delffiineja, Brazilian Hunksit, auringon nousun ruotsalaisten kanssa (melkein ainoat eurooppalaiset, joita ollaan nahty), kuunneltu reggaeta hostellilla Bob Marleyta ihannoivan hostellin omistajan kanssa, kayty melkein saaren jokaisella rannalla ja sitten paettu nousevaa vuorovetta pitkin pusikkoja ja kayty Gamboassa, mika sijaitsee Morron lahella ja on vahan Morroa pienempi kyla. Huomenna sitten matka jatkuu viimein Capim Grossoon ja tiistaina alkaakin portugalin opettelu todenteolla, luokkahuoneiden valmistelu ja muut jarjestelyt AEC-TEA:lla. Innolla odotan minkalaista sisamaassa mahtaakaan olla ja millainen AEC-TEA on. Muut vapaaehtoiset tavataan vasta tammikuun lopussa. Ciao! Tassa jalleen kuvia matkaltamme Morroon yms. Kaupustelija linja-auto pysakilla myymassa pasteijoita.

Paikallinen bussipysakki maaseudulla.

Matkustettiin mm.salaatit jaloissa. Venetta kaytti mm. paikalliset kauppiaat ja ravintoloitsijat. Morro de Sao Paulo

Nyt taa tietokone pappa haataa mua pois taalta, joten kuvia tulossa lisaa myohemmin.....

Suuntana Morro de Sao Paulo!

Huomenna heitamme jalleen reput selkaan ja suuntaamme kohti saarta, joka sijaitsee Salvadorista etelaan ja siella Morro de Sao Paulo nimiseen pieneen kylaan. Matka suunnitelmaan on kirjattu lauttaa, bussia, pikku venetta jne., etta jos ei tanne tuu paivityksia niin ollaan noustu johki vaaraan "pikku veneeseen" ja ollaan jossain ties missa banaaneja pakkaamassa.

Eilen kaytiin yksissa Salvadorin lukuisista parrrdeista. Taalla niita on kuulemma joka ilta samba karnevaaleihin saakka. Nama paarrdit eivat siis olleet mitaan verrattu labran opiskelijabileisiin tai normi baari iltaan vaan itse samba karnevaalit pienoiskoossa. Kaduilla tanssittiin salsasta hiphoppiin ja paikalliset bandit soittivat erikoisilla soittimillaan erilaisia tunnettuja ja tuntemattomia kappaleita. Siellahan me sitten paastettiin meneen samaa vauhtia muiden mukana pitkin katuja. Tosin saimme huvittuneita katseita lanteitaan sulavasti keikuttelevilta paikallisilta. Ei suomalaisten lanteet oo ihan tehty samoista vietereista kuin naiden latinojen....

Talle hostellille on toisaalta mukava sanoo heipat, kun on ollut aika hiljaista viime paivat. Kaikki tutut ovat jatkaneet matkaansa omiin suuntiinsa ja nyt ollaan taalla muutaman vanhan ukon kanssa... Kuitenkin naitakin ukkoja, varsinkin hostellin yhta tyontekijaa tulee ikava. Tama vanha patu oli jopa yrittanyt suomentaa meille seuraavan hostellimme nimen, joka siis on portugaliksi Escorreque no reggae (Slide to the reggae) ->Liukastumisen reggae hostelli. Peukkua ylos ja kunnon naurut paalle! Hostellilla vieraili myos muutama chilelainen elamantapa intiaani, jotka hengailivat iltaisin patiolla kanssamme. He eivat kuitenkaan yopyneet hostellissa... Heilta kuuli erilaisista paikoista polynesian viidakoista ja Amazon joella soutelusta. Opettelimme myos yhdessa "nokkahuilun soittelua". Alla itse ammattilaisen taidon nayte. Multa ja Jonnalta ei ihan niin hyvin irronnut soinnut... Tsekkaa taalta Jonnan taidon nayte. Mun oma oli aivan liian hauska tanne....>D http://pienipalabrasiliaa.blogspot.com.br/2013/01/hostellielamaa.html

Lomailua..

Neljäs päivä alkoi Salvadorin kuuman auringon alla auringon polttamia olkapäitä ja otokoiden puremia rasvaillen. Eilen oltiin päivä retkellä Praia do Forte rannalla. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Brasilian tuttujemme kanssa jonnekkin päin, mutta matkustimme eri kulkuneuvoilla emmekä sitten ikinä löytäneet toisiamme.:D Matkustimmekin bussilla, mikä oli itsessään jo kokemus. Jopa katukaupustelijat kauppasivat sipseistä cd-levyihin tuotteitaan bussissa. Bussikuski ajoi myös niin lujaa että välillä tuntui kuin olisi ollut vuoristoradassa bussin sijaan. Perilla paikka oli kuitenkin aivan kuin unelma. Pieni kylä, kalastajia veneineen, rantaa silmien kantamattomiin, surffareita ja kilpikonnien "pelastuskeskus". Keskus oli perustettu projektille, jolla pyritään säilyttämään nämä kilpikonnat.

Mielestamme on hirvittavan hauskaa tapa, jolla nama paikalliset suhtautuvat meihin. Yleensa kysymme, fala inglese? kun joku paikallinen alkaa puhuttelemaan meita emmeka ymmarra. Talloin moni paikallinen repee nauruun ja pyorittelee paataan. Náo, kukaan ei puhu englantia ja kaikenlisaksi me olemme heidan mielestaan suunnattoman hauskoja kun emme puhu portugalia. Taman jalkeen alkaakin hirvee viittominen ja tuloksena, ainakin tahan asti on ollut molemminpuolinen ymmarrys niin taksissa kuin hostellissakin. Kuitenkin aina meidat huomataan ja meidan kielta seka kansallisuutta arvuutellaan, mika on aivan hauskaa. Olemme myos paljon keskustelleet kulttuureidemme eroista hostellilla, jossa siis suurin osa matkailijoista on muualta pain Brasiliaa. Suurta hammennysta aiheuttikin puheet saunasta ja siita miten uutena vuotena viela hypin lumihangessa saunan jalkeen. Olisitte nahneet niiden ilmeet!:D Paljon saatiin myos keskustelua aikaan siita, miksi me olemme taalta ja miten yhteiskuntamme humanistinen ja sosiaalityo toimii. Meidan panostamme todella arvostettiin ja tuli oikeasti sellainen olo, etta meita tarvitaan taalla. Paikalliset ovat myos osoittautuneet erittain avuliaiksi ja huolehtiviksi. Varsinkin vanhemmat naiset on torunu mua huolimattomaksi laukkuni kanssa ja nuoret, englantia osaavat ovat tarjonneet heti apuaan huomatessaan meidan pyorivan kuin eksyneet kananpojat. Eli ei taalla nyt niin pelottavaa ja vaarallista ollutkaan! (sormet ristissa!)Luultavasti ollaan tehty ennatys, mitaan ei oo vielakaan varastettu ja neljas paiva menossa!! Jippii!

Tassa viela muutamia kuvia paivien varrelta.:)

Kuvia Praia do Forte

"Kalastajien kirkko"

Auringon lasku on taalla todella nakemisen arvoinen ja ihmiset (varsinkin pariskunnat) kokoontuvat katsomaan sita. Auringon painuttua unten maille kaikki alkavat taputtaa ja vislata, kuin kiitokseksi paivasta.