Eilen kaytiin yksissa Salvadorin lukuisista parrrdeista. Taalla niita on kuulemma joka ilta samba karnevaaleihin saakka. Nama paarrdit eivat siis olleet mitaan verrattu labran opiskelijabileisiin tai normi baari iltaan vaan itse samba karnevaalit pienoiskoossa. Kaduilla tanssittiin salsasta hiphoppiin ja paikalliset bandit soittivat erikoisilla soittimillaan erilaisia tunnettuja ja tuntemattomia kappaleita. Siellahan me sitten paastettiin meneen samaa vauhtia muiden mukana pitkin katuja. Tosin saimme huvittuneita katseita lanteitaan sulavasti keikuttelevilta paikallisilta. Ei suomalaisten lanteet oo ihan tehty samoista vietereista kuin naiden latinojen....
Talle hostellille on toisaalta mukava sanoo heipat, kun on ollut aika hiljaista viime paivat. Kaikki tutut ovat jatkaneet matkaansa omiin suuntiinsa ja nyt ollaan taalla muutaman vanhan ukon kanssa... Kuitenkin naitakin ukkoja, varsinkin hostellin yhta tyontekijaa tulee ikava. Tama vanha patu oli jopa yrittanyt suomentaa meille seuraavan hostellimme nimen, joka siis on portugaliksi Escorreque no reggae (Slide to the reggae) ->Liukastumisen reggae hostelli. Peukkua ylos ja kunnon naurut paalle! Hostellilla vieraili myos muutama chilelainen elamantapa intiaani, jotka hengailivat iltaisin patiolla kanssamme. He eivat kuitenkaan yopyneet hostellissa... Heilta kuuli erilaisista paikoista polynesian viidakoista ja Amazon joella soutelusta. Opettelimme myos yhdessa "nokkahuilun soittelua". Alla itse ammattilaisen taidon nayte. Multa ja Jonnalta ei ihan niin hyvin irronnut soinnut... Tsekkaa taalta Jonnan taidon nayte. Mun oma oli aivan liian hauska tanne....>D http://pienipalabrasiliaa.blogspot.com.br/2013/01/hostellielamaa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti