Kaikkein mukavin yhteen sattuma kavi heti ensimmaisena paivana rannalla, kun tutustuimme argentiinalaiseen Kareninaan, joka matkusti yksin. Hetken juteltuamme tajusimme asuvamme samassa hostellissa ja lopuksi paadyimme viela samaan huoneeseen ja nyt matkaamme huomen aamulla samalla laivalla Salvadoriin. Karenin kanssa on ollut hauskaa puhua jalleen, mistas muustakaan kun kulttuureistamme ja niiden eroista seka verrata niita brasilialaiseen. Argentiina ja Brasilia ovat kovia kilpakumppaneita jalkapallossa, mutta Karenia se ei haittaa. Karenia jopa arsyttaa argentiinalais paljous saarella. Tahan aikaan kuulemma kaikki argentiinalais nuoret tulevat tanne rellestamaan kesalomalla. Sen lisaksi, etta taalla on paljon argentiinalaisturisteja taalla on myos toissa suurimmaksi osaksi argentiinalaisia. He kaikki kertovat meille tulleensa repun kanssa tanne etsimaan toita ja tekemaan rahaa turismin ajaksi. Kaikki sanovat vain kiertaneensa pakasta toiseen kysellen toita. Tietysti mun ja Jonnan silmat alko kiiluu innostuksesta, mutta ensin olisi kylla opiskeltava portugalia... Elama saarella on todella "Hang loose". Rakastan sita, etta taalla ikkunoissa ei tarvitse laseja, chill out baareissa voi istua lattialla, kaikkialla on riippumattoja jne. Taa koko ilmapiiri. Taa ei myoskaan kayteta autoja, siis koko saarella. Joka paikkaan kuljetaan veneilla tai kavellen. Ja jos taxia on vailla voi hypata kottikarryjen kyytiin, mutta kyyti voi olla valilla vahan liiankin vauhdikasta, koskka morro on taynna makia. Valilla tietysti nakyy turismin huonot puolet ja kovat hinnat, mutta muuten taa on lahinna paratiisia mita oon nahny.
Huonoista puolista puheenollen, ei taa Bahia ny oo nii taydellinen ku vois luulla. Miehet tukkii valilla suuhun, muurahaisetkin pistaa, hyttysista puhumattakaa ja vedessakaan ei voi olla rauhassa. Tanaan meinaan sain aika satkyn ku menin yksin uimaan. Uin ja sitten paatin koittaa, etta osuuko jalat enaan pohjaan ja sieltahan pelmahti jotain mun jaloille. Tunsin vaan kun jotain nousi ylos pain ja poltti mun jalkaa ihan hirveesti. No kirkaisin siina tyttomaisesti ja lahin kroolaamaan kohti rantaa. Kattelin siina sitte hetken jalkojani joita poltti, varsinkin oikeaa tosi kovasti. Karenin kans siin hetki mietittii ja kysyttii muutamalta ohikulkijalta mita vois teha ja mika se oli. Kun sitten punaiset jaljet alkoivat nakya tajusin, etta sen oli pakko olla meduusa. Odottelin hetken, mutta kun sattumalta rantavahti kaveli ohi pyysin apua aivaani, tietysti englanniksi viittoen vetta ja esittaen meduusaa. Sitten marssittiin perakanaa jonku mokin taakse ja sain limehoidon. Kumma kylla, mutta helpotti heti. Eli hyvat naiset ja herrat muistakaa ottaa limea rannalla, just in case of jellyfish!
Kaiken taman hauskuuden lisaksi ollaan saatu nahda delffiineja, Brazilian Hunksit, auringon nousun ruotsalaisten kanssa (melkein ainoat eurooppalaiset, joita ollaan nahty), kuunneltu reggaeta hostellilla Bob Marleyta ihannoivan hostellin omistajan kanssa, kayty melkein saaren jokaisella rannalla ja sitten paettu nousevaa vuorovetta pitkin pusikkoja ja kayty Gamboassa, mika sijaitsee Morron lahella ja on vahan Morroa pienempi kyla. Huomenna sitten matka jatkuu viimein Capim Grossoon ja tiistaina alkaakin portugalin opettelu todenteolla, luokkahuoneiden valmistelu ja muut jarjestelyt AEC-TEA:lla. Innolla odotan minkalaista sisamaassa mahtaakaan olla ja millainen AEC-TEA on. Muut vapaaehtoiset tavataan vasta tammikuun lopussa. Ciao! Tassa jalleen kuvia matkaltamme Morroon yms. Kaupustelija linja-auto pysakilla myymassa pasteijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti