Òla Brazil!: Bom dia!

Heti ekaksi pahoittelen, ettei mun tekstit oo taalla hirmu selkeita. Tamahan johtuu siis ainoastaan tasta ihanasta nappaimistosta, jossa kirjaimet saataa vahan jumittua. Syy ei siis laisinkaan ole minun!

Ens viikolla alkaa tosi toimet. Englannin tunnit pyorahtaa kayntiin ja toivottavasti lahipaivina myos mun jumppa/voimistelutunnit lapsille. Kuitenkaan kunnon opetusta ei voida viela suunnitella. Ihmiset kun ovat taalla vahan hitaasti kaynnistyvia loman jalkeen ja koko luokka saapuu paikalla luultavasti vasta samba karnevaalien jalkeen. Nyt siis vaan kaikkea hauskaa tekemista kehiin ja muutama PP-esitys, meidan vapaaehtoisten kotimaista. Nyt me ollaankin vihdoin kasassa, koko vp-porukka. Andy jenkeista, Hester saksasta, Lorena italiasta + me suomalaiset. Ma tuun opettamaan Hesterin kanssa engallinen level 1 tiistaisin ja torstaisin. Taalla koulu jarjestys menee niin, etta koulua kaydaan aamulla tai illalla, koska monet nuoret, kuin ikava kylla lapsetkin tyoskentelee illat tai aamut. Siksi meilla onkin paiva ja ilta ryhmat erikseen ja tunnit kestaa kerrallaan kaksi tuntia. Tulee olemaan todella erilaista opettaa esim. kielioppia, kun on aina vain tottunut vetamaan ryhmaa aktiivisesti. Kuitenkin AEC-TEAn ideana on antaa mielenkiintoista opetusta, ei vain pulpetisa istumista vaan esim. ruokasanastoa voidaan harjoitella kokkaamalla yhdessa. Katsotaan mita me keksitaan Hesterin kanssa.

Torilla

Coopesilla paastiin tekemaan pikkuleipia myynttin

Viime viikko piti sisallaan paljon kaikenlaista tekemista. Portugalin tuntien, suunnitelun, kokkaustuntien, capoiera tuntien ja siivouksen lisaksi opettelimme ostosten tekoa maanantain suurella torilla ja kiersimme yhteistyotahot uudelleen Andyn ja Hesterin kanssa. Tutustuimme uusiin paikkoihin: Pets-i:iin ja Casa de saudeen, joka on irlantilaisten nunnien perustama "herbal clinic" eli siella parannetaan erilaisilla poppakonsteilla ja hieronnoilla. Pets-i on taas lapsille tarkoitettua toimintakeskus, jonne lapset voivat menna aamulla tai illalla ennen kuolua tai sen jalkeen. Talla tavoin pyritaan estamaan lapsien tyonteko ja lisaksi vanhemmat saavat rahaa tuodesssaan lapsensa. Itse kinnostuin kaikkein eniten Pets-in toiminnasta ja toivon voivani vetaa lapsille liikuntaa tai muuta toimintaa.

Coopesilla kierros luomukasvimaalla

Paasimme myos kaymaan yhdessa pienessa kylassa Capim Grosson keskustan ulkopuolella, kun AEC-TEAn vaki lahti kaijuttimineen ja lippuineen jarjestanmaan sambailtapaivaa, Samba de roda kylalaisten iloksi. Paikalle lahdettiin bussilla ja kyytiimme kipusi myos vanhoja sambakonkareita tienvarsilta. Paikanpaalla pystytettiin kaijuttimet, pelit ja rensselit ja sitten alkoikin kitaran soitto ja papat laitoivat vuorotellen jalalla koreasti muiden katsellessa ja taputtaessa. Paikalla oli paljon paikallisiaja musta tuntui, etta tilaisuus paasta tanssimaan yhdessa oli heille korvaamaton. Myohemmin esille otettiin myos muut soittimet, kuten lautanen ja lusikka ja pienimmatkin paasivat tanssimaan sambaa. Meille kerrottiin sambatapahtumien olevan osa kulttuuriprojektia ja se jarjestetaan kolme kertaa. Seuraava kerta onkin AEC-TEAlla.

Yhteistanssi, papat paatti tanssittaa tyttoja.

Tyttoja kylan keskusaukiolla.

Meilla oli myos talla viikolla kahdet synttarit. Andy taytti samana paivana vuosia yhden yhdistyksessa aktiivisesti mukana olevan tyton kanssa, joten illalla syotiin kakkua, laulettiin ja mentiin syomaan tyton kotiin. Hesterilla oli myos synttarit perjantaina, joten tata juhlittiin lounaalla jalleen laulaen ja syoden Kellyn tekemaa herkullista riisi ja juusto laatikkoa. Illalla vietiin Hester ja Andy syomaan paikallista ruokaa laheiseen ravintolaan. Mutta kuten arvata saattaa jalleen oltaisiin saatu riisia ja papuja kalan kera, mutta pystyttiin valttamaan edes pavut, kerrankin.

Bahian herkku

Tana viikonloppuna kaytiin tutustumassa Jacobinassa, joka on Capim Grossosta noin tunnin bussimatkan paassa. Jailma (aloittaa AEC-TEAn ns. vastaavana Sacian lahtiessa) halusi vieda meidat katsomaan kaupunkia ja naytti meille mm. vesipuiston, jonne meidan on mahdollista menna joku viikonloppu rentoutumaan. Jacobinasta loytyy myos vesiputoukset, jonne paasemme toivottavasti kuukauden kuluessa. Jacobina oli muutenkin todella erilainen tasaiseen CGhen verrattuna. Sita
ymparoivat vuoret ja siella on selkeasti enemman vehreaa maastoa. Pidin siita paljon.

Jacobinassa on viela lehmapaimenia.
Elama taalla tuo joka paiva uusia kokemuksia, ihmetyksen aiheita (TOP 1 talla hetkella: cuscuzia sipulilla ja paprikalla yms. aamupalaksi(???)) ja joka paiva oppii jotain uutta. Taalla myos tapahtuu paljon kerralla samana paivana ja yhtakkia samaanaikaan tai sitten on hiljaista eika mitaan voi tehda kun ei ole materiaaleja tai muuten vain epatietoisuutta asioista. Kuten olemme jo tottuneet, asiat tapahtuvat vahan ennalta arvaamattomasti, esim. Jacobinasta tultuamme meita olikin jo vastassa joukko paikallisia nuoria ja sitten olikin lahdettava pelaamaan jalkapalloa. Matkaa taitettiin maaseudulla noin puoli tuntia kavellen ja sitten saavuttiin vanhalle maatilalle. Kavimme katsomassa pienta lampea keskella lehma aitauksia ja jotkut uivat. Hypittiin aitauksien yli ja ryomittiin ali. Pimeyden saavuttua paastiin kotiin moottoripyora kyydilla ja tietysti kyytiin vaan niin monta kuin kerralla mahtui. Tallaisia pienia retkia ja hauskanpitoa ei voisi jattaa valista, vaikka kuinka vasyttaisi. Taalla ihmiset eivat ajattele liikaa ja tekevat asioita enemman spontaanisti. Meita myos pyydetaan todella usein mukaan,joka paikkaan. Valilla on vain pakko sanoa ei, kun taalla AEC-TEAlla on hirveasti tekemista ennen tuntien aloitusta... Se tuntuu valilla toykealta, mutta mielummin sanon ei suoraan kun joo, enka saavu paikalle, kuten paikalliset tapaavat tehda...

Samba tapahtuman ohessa tutustuimme lahibaariin. Baarissa tarjolla luultavasti itsetehtya pirtua/pontikkaa. Kaymisaineena kaytetaan kuolleita elaimia ja tama kaarme ei ollu pahimmasta paasta....

Tassa itse baarin omistaja