Òla Brazil!: Tanaan sataa vetta!

Herattiin sateiseen aamuun. Taalla on kuulemma satanut vimeksi kunnolla seitseman kuukautta siten, lukuunottamata yhta kunnon sadepaivaa. Kuivuus vaivaa koko kaupunkia ja jotkin paikkakunnat ovat tyystin ilman vetta. Nyt taalla onkin muutaman paivan aikana sadellut ja ukkostanut. Sade toi kaikki tuhatjalkaiset esiin ja liskot tanssi ruokailupaikkamme katolla aamulla kun lahdin ulos. Tata virkysta on odotettu. Ensimmainen viikonloppu alkoi CG:ssa vastaanottamalla Andy. Andy saapui jenkkilasta eilen illalla ja paasimme opetamaan hanta talon tavoille. Sunnuntaina saapuu saksalainen Hester, jonka opettaja parina alan tyoskennella. Meidan luokkamme, english level 1 koostuu nuorista ja aikuisista ja lisaksi aloitan ns. jumppakoulun lapsille, jos osallistujia tulee. Paikalliset eivat kuulemma valttamatta edes ymmarra mita gymnastics meinaa, joten saa naha miten kay. Naiden suunnitelmien lisaksi olemme jarjestelleet kirjastoa, auttaneet MBB (Musica bacana brasileira) musiikki tapahtuman jarjestelyissa (jarjestetaan AEC-TEAlla la illalla) ja koristelleet luokkahuonetta. Naiden ns. toiden lisaksi meilla on ollut brasilialainen kokkikoulu, siivouskoulu (taalla pitaa sivota joka paiva, ettei kaikki otokat valtaa tiloja..... voin sanoa, ettei oo pienimmasta paasta..), kierros CG:ssa, istuttu portugalin tunneilla opettelemassa aakkosia, tutustuttu AEC-TEAn yhteistyotahoihin, joissa meidan on mahdollista kayda autamassa (mm. CAPS-mielenterveyskuntoutujien aktiviteetit, COOPES-luomupuutarha ja kauppa, jossa myydaan kaupunkilaisten itse valmistamia tuoteita...) ja kayty Borboletas-nimisessa lasten englannin opetus/leikkipaikassa, joka on ohjaajamme Sacian bisnes. Paasimme ensimmaisen kerran ohjaamaan eilen lapsille Borboletaksessa. Aiheenamme oli elaimet, mutta yllattavan vaikeaa se olikin. Huomasin, etta vaikeinta oli saada lapset ymmartamaan pelkalla englannilla. Menee aikaa ennen kuin oppii kayttamaan paljon elekielta ja kasivitomia esim. auttamaan lapsia "My favourite animal is..." lauseen ymmartamisessa.

Capoeiran opettelu oli yksi henkilokohtaisista kinnostuksen kohteistani tanne tullessani. Eilen paasimmekin Jonnan kanssa koittamaan tata lajia. Tapasimme opetajamme jo ennemmin CAPSilla. Han vetaa joskus capoieraa myos mielenterveyskuntoutujien kanssa. Sacia vei meidat kuitenkin talla kertaa paikalliselle koulule, jossa capoiera tunnit pidetaan. Koulun piha oli kuin rajahdyksen jaljilta, koska sita ilmeisesti remontoitiin loman aikana. Capoeira alueena toimikin koulun katoksessa oleva laata lattia. Lattia oli yltapaalta tomussa, mutta sinne me kaikki marssimme siisteihin jonoihin "aloitus rutiineja" varten. Mukana oli niin lapsia kuin aikuisiakin ja saimme lisaksi paljon yleisoa. Sitten alkoi alkulammittely, joka sisalsi juoksua, sivulaukkaa, hyppyja, karrynpyoria ja capoieran liikesarjoja pareitain. Sitten mentiin ympyraan ja paikalle saapui soittimia, joilla kukin vuoron peraan soitti musiikkia mika rytmitti likkeita. Kaksi ns. taisteli aina keskella muiden istuessa ringissa taputaen tahtia. Aktiviteeteissa oli kova kuri. Opettaja laitoi kaikki laiskotelijat punnertamaan ja kukaan ei saanut olla taputamatta tahtia. Kuitenkin ilmapiiri oli iloinen, salliva ja opettava. Lopussa oli jalleen ns. lopetusriutiini ja meita ilmeisesti (jos oikein ymmarsimme) kiitetin osallistumisesta ja yrityksesta. Voin sanoa, etta jain kylla koukuun!

Illalla pohdittiin Jonnan kanssa capoieran merkitysta CG:n nuorison nakokulmasta ja ammatillisesti. Haluaisimme haastatella opetajaamme koulutehtavaamme liityen, koska koemme, etta han tekee tarkeaa tyota tarjoamalla nuorile harrastuksen, mahdolisuuden tehda jotain muuta kuin hengailla kaduilla ja keksia ties mita. Capoiera opetaa myos paattavaisyytta, luovuuta ja kuria. Harjoitukset tuovat rytmia elamaan ja luovat yhteison. Naimme taman saman ryhman, jonka kanssa harjoittelimme yhtena iltana AEC-TEAn laheiella pienella aukiolla esintymassa tai ehka pitamassa vain harjoituksia. Mukana oli kaikki samat henkilot ja he vaikuttivat yhteisolta, melkein perheelta. Kaikilla oli hauskaa, musiikkia soitettiin silloinkin itse soitimilla mm. tampurinilla ja yhdella erikoisella soitimella, jonka nimea en muista ja lopuksi he tanssivat sambaa ja pitivat vain hauskaa. Luulen, eta ryhmasta voisi loytya myos nuoria aikuisia, joita haastatella tehtavaan. Naina paivina on myos nahnyt kaikenlaista ja oppinut sietamaan erinaisia asioita. Ollaan opittu olemaan piittaamatta kellosta ja muiden myohastelysta. Enaan ei meneta hermojaan kaikkialle tunkevien muurahaisten kanssa. Vahan kokoiksi mennyt maitokin menee kahvin kanssa mainiosti alas. Eika aasi akdulla herata suurempaa kummastusta. Vasy kylla tulee jo kymmenen jalkeen illalla (varhaisten aamujen ja luultavasti kuumanilmaston takia) ja paivallakin mieluusti lepaa kuumimman ajan yli. Totutelu jatkuu, mutta yksinkertaiset keskustelut jo sujuvat portugaliksi ja tyontekijoiden naamat alkavat tulla tutuiksi. Lopuksi jalleen kuvia, nyt meen syomaan papuja ja riisia!:D

Capoeira