Lomailua..

Neljäs päivä alkoi Salvadorin kuuman auringon alla auringon polttamia olkapäitä ja otokoiden puremia rasvaillen. Eilen oltiin päivä retkellä Praia do Forte rannalla. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä Brasilian tuttujemme kanssa jonnekkin päin, mutta matkustimme eri kulkuneuvoilla emmekä sitten ikinä löytäneet toisiamme.:D Matkustimmekin bussilla, mikä oli itsessään jo kokemus. Jopa katukaupustelijat kauppasivat sipseistä cd-levyihin tuotteitaan bussissa. Bussikuski ajoi myös niin lujaa että välillä tuntui kuin olisi ollut vuoristoradassa bussin sijaan. Perilla paikka oli kuitenkin aivan kuin unelma. Pieni kylä, kalastajia veneineen, rantaa silmien kantamattomiin, surffareita ja kilpikonnien "pelastuskeskus". Keskus oli perustettu projektille, jolla pyritään säilyttämään nämä kilpikonnat.

Mielestamme on hirvittavan hauskaa tapa, jolla nama paikalliset suhtautuvat meihin. Yleensa kysymme, fala inglese? kun joku paikallinen alkaa puhuttelemaan meita emmeka ymmarra. Talloin moni paikallinen repee nauruun ja pyorittelee paataan. Náo, kukaan ei puhu englantia ja kaikenlisaksi me olemme heidan mielestaan suunnattoman hauskoja kun emme puhu portugalia. Taman jalkeen alkaakin hirvee viittominen ja tuloksena, ainakin tahan asti on ollut molemminpuolinen ymmarrys niin taksissa kuin hostellissakin. Kuitenkin aina meidat huomataan ja meidan kielta seka kansallisuutta arvuutellaan, mika on aivan hauskaa. Olemme myos paljon keskustelleet kulttuureidemme eroista hostellilla, jossa siis suurin osa matkailijoista on muualta pain Brasiliaa. Suurta hammennysta aiheuttikin puheet saunasta ja siita miten uutena vuotena viela hypin lumihangessa saunan jalkeen. Olisitte nahneet niiden ilmeet!:D Paljon saatiin myos keskustelua aikaan siita, miksi me olemme taalta ja miten yhteiskuntamme humanistinen ja sosiaalityo toimii. Meidan panostamme todella arvostettiin ja tuli oikeasti sellainen olo, etta meita tarvitaan taalla. Paikalliset ovat myos osoittautuneet erittain avuliaiksi ja huolehtiviksi. Varsinkin vanhemmat naiset on torunu mua huolimattomaksi laukkuni kanssa ja nuoret, englantia osaavat ovat tarjonneet heti apuaan huomatessaan meidan pyorivan kuin eksyneet kananpojat. Eli ei taalla nyt niin pelottavaa ja vaarallista ollutkaan! (sormet ristissa!)Luultavasti ollaan tehty ennatys, mitaan ei oo vielakaan varastettu ja neljas paiva menossa!! Jippii!

Tassa viela muutamia kuvia paivien varrelta.:)

Kuvia Praia do Forte

"Kalastajien kirkko"

Auringon lasku on taalla todella nakemisen arvoinen ja ihmiset (varsinkin pariskunnat) kokoontuvat katsomaan sita. Auringon painuttua unten maille kaikki alkavat taputtaa ja vislata, kuin kiitokseksi paivasta.